News:

Apachefoorumi.net
Raikasta ja ravitsevaa sielunruokaa.

Main Menu

Motörhead

Started by paavo, Thu 25.10.2007 21:46:59 (UTC+0300)

Previous topic - Next topic

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Baz

- Huomenta, kaunis ilma tänään.
- Antaa olla vaan! Kyllä se siitä pilvistyy!

Betonishamaani

Note to self: Älä avaa Tuomarin triidejä. Mielessä pyörii nyt vain ihmistuhatjalkaiset, paskan syöminen ja höpsähtäneet lääkärisedät.

Quote from: NaiNeN on Thu 25.07.2013 19:38:41 (UTC+0300)
Mie eilen mietin että mitäköhän tuommonen vankilapsykiatri sanois Tuomarista  :think:



Pyöveli

Jännän äärellä vuodesta 2007  :popper:

The Änes


l am the bastard son - evil inborn, Satan in tip-top, from head to toe
Just look at me, sense my blitz, down riding route 666


I was born to lose but Im built for booze..

paavo



Baz

Quote from: HSIhmiskunta on nyt elänyt vuoden ilman Lemmyä, eikä siitä näytä tulevan oikein mitään

Motörheadin keulakuva Lemmy Kilmister oli joulun lapsi, rockjumala ja sivistynyt öykkäri, jota kaikki rakastivat. Toimittaja Ville Similä herkistyi pohtimaan Lemmyn elämän sanomaa.

On ensimmäinen joulu jälkeen Lemmyn.

Ian "Lemmy" Kilmister oli rakastettu rocktähti, joka kuoli 28. joulukuuta 2015. Vain neljä päivää aiemmin, jouluaattona, hän oli täyttänyt 70 vuotta.

Jälkikäteen on helppo nähdä, että Lemmyn kuolema oli alkusoitto kauhealle vuodelle.

Menetimme David Bowien, Princen ja Leonard Cohenin. Britannia hylkäsi Euroopan unionin, Turkki ryhtyi sulttaanikunnaksi, ja Venäjä pommitti maailman takaisin 1900-luvulle.

Lopulta Yhdysvallat valitsi presidentiksi Donald Trumpin. Lemmy olisi kavahtanut Trumpin kaltaista sivistymätöntä öykkäriä. Lemmy oli sivistynyt öykkäri.

Ihmiskunta on elänyt vuoden ilman Lemmyä, ja nyt näyttää siltä, että ei siitä mitään tule.

Kuka tämä Lemmy oikein oli?

Lemmy eli joulusta jouluun. Näin tapahtui 70 kertaa peräkkäin.

Ensimmäisen kerran Lemmy rääkäisi jouluaattona 1945.

Maailmansota oli päättynyt pari kuukautta aikaisemmin. Kaikki oli raunioina, myös vanhempien avioliitto.

Joulun lapsi ei tuonut onnea. Tuskin tukka oli kuivunut kastevedestä, kun pikku-Ianin sotilaspastori-isä lähti kotoa eikä palannut.

Lemmyn ansioluettelo on yksinkertainen. Hän lauloi ja soitti bassoa Motör­head-nimisessä rockyhtyeessä 40 vuotta, pitempään kuin Urho Kekkonen toimi Suomen presidenttinä.

Heinäkuun 20. päivänä 1975 päämiehet 35 valtiosta kokoontuivat Helsinkiin. Oli alkamassa Kekkosen suuri voimannäyttö, Etyk-kokous.

Täsmälleen samaan aikaan Lontoon Chelseassa Motörhead kasaili soittimiaan. Kun kaikki oli valmista, Lemmy astui lavan keskelle ja murahti mikrofoniin. Motörheadin 40-vuotinen aikakausi oli alkanut.

Hetkeen ei tapahtunut mitään. Se juuri olikin Etykin idea: päättää kylmä sota pihahdukseen, ei pamahdukseen.

Motörheadin idea oli päinvastainen: soittaa niin kovaa kuin mahdollista. Muuta ideaa ei ollut.

Ajatuksessa ei ollut mitään ainutlaatuista, kaikki oli kiinni toteutuksesta. Lemmy halusi viedä rock'n'rollin idean tappiin asti.

Se on nykyään melkoinen rockklisee, mutta Lemmyllä oli siihen oikeus. Hän oli ensimmäistä rocksukupolvea.

17-vuotiaana Lemmy matkusti Birminghamiin tapaamaan suuria esikuviaan, The Beatlesia. Hän oli vain kaksi vuotta nuorempi kuin kitaristi George Harrison.

Lemmy on jumala, sanotaan usein. Se on vain puoliksi vitsi. Kaikki rakastavat Lemmyä, varsinkin suomalaiset.

Ainakin Lemmystä liikkuu loputtomasti jumaltarinoita.

Niistä hienoin on se, että Lemmy työskenteli Jimi Hendrixin roudarina tämän Lontoon-vuosina.

Hendrixistä Lemmyyn tarttuu hiukkasen kitarajumalan pölyä. Se antaa hienon silauksen: Lemmyhän ei ollut mikään Jimi Hendrixin kaltainen virtuoosi vaan runttasi bassoa kuin moukaria.

Hendrix ja Lemmy ovat kuin buddhalainen mestari ja munkkinoviisi. Ensimmäiset vuodet munkkinoviisi vain pesee lattioita ja kantaa vettä.

Lemmy korjaili Hendrixin pahoinpitelemiä efektipedaaleja.

Noviisiaika kesti vain kolme kuukautta. Sen aikana Hendrix opetti Lemmylle lsd:n käytön ja hyvien käytöstapojen merkityksen. Näistä opetuksista Lemmy oli kiitollinen loppuelämänsä ajan.

Toinen jumaltarina on suomalainen. Tarinan mukaan Lemmyn ilmestys kiersi 1960-luvulla kuukauden verran Pohjanmaata ja soitti suomalaisilla tanssilavoilla papinlipereihin pukeutuneena.

"Kivitalon kokoinen äijä!" muisteli Remu Aaltonen Ilta-Sanomissa. Aaltonen muistaa nähneensä Lemmyn Pilvilinna-hotellissa 1967.

Aaltosen tarina on kutkuttava, mutta se ei pidä paikkaansa. Mutta niin hyvä tarina se oli, että vanhoilla päivillään Lemmy itsekin alkoi uskoa käyneensä Suomessa 60-luvulla.

Lemmy Pohjanmaalla on vähän kuin käänteinen versio Emmauksen tiestä. Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen opetuslapsille, mutta he eivät tunteneet häntä. Lemmyn henki taas ilmestyi suomalaisille opetuslapsille ennen kuin kukaan oli hänestä kuullutkaan!

Sekaannus johtui siitä, että 1960-luvulla Lemmy soitti muutaman kuukauden ajan Rockin' Vickers -nimisessä rockbändissä. Se teki Suomessa kaksi kiertuetta, mutta Lemmy ei ollut kummallakaan mukana.

Asiaa vahvistamatta Suosikki-lehti levitti legendaa 1980-luvulla ja jankutti asiasta niin pitkään, että puoli Suomea alkoi uskoa nähneensä Lemmyn.

Ei, Lemmy laskeutui Suomeen ensimmäisen kerran juhannuksena 1979.

Kenraali Ambrose Burnside nousi kuuluisuuteen Yhdysvaltain sisällissodassa 1860-luvulla. Hänellä oli erikoinen tapa kasvattaa muhkea poskiparta ja viikset mutta ajella leukansa sileäksi.

Kukaan ei enää muista Burnsiden saavutuksia Fredricksburgin taistelussa, mutta englannin kielessä partamallia alettiin kutsua burnsideksi (jossain vaiheessa nimitys kääntyi sideburnsiksi).

Miksi kaikki rakastavat Lemmyä? Syitä on nähdäkseni neljä:

1) Lemmy joi pullon viskiä päivässä.

2) Jumalauta, että Ace of Spades on kyllä hyvä kappale!

3) Lemmy ei muuttunut.

4) Lemmyllä oli Lemmy-pulisongit.

Lemmy oli tavattoman ruma mies. Pitkä tukka kätki perienglantilaiset hörökorvat. Vasemmassa poskessa oli kaksi syylää, toinen suunnaton ja toinen vain valtava.

Täysimittaiset burnsidet ilmestyivät Lemmyn poskille joskus 1970-luvun alussa, kun Lemmy soitti hippiyhtye Hawkwindissa. Ne tekivät Lemmystä Lemmyn.

On hyvin mahdollista, että vielä 2100-luvulla, kun Ace of Spadesin symbaalien kaiku on lopullisesti vaiennut, viiksi-pulisonkiyhdistelmää kutsutaan yhä lemmyiksi.

Lemmyn lauluääni oli kuin hänen ulkonäkönsä. Lemmy raakkui kuin varis. Variksen lailla vaappui Motörheadin musiikkikin, juuri ja juuri ilmassa pysyen. Usein painoa ja vauhtia oli niin paljon, että se rysähti täydessä vauhdissa seinään.

Lemmyssä on kaikki vähän vinksallaan. Hän ei soittanut perinteisen keulakuvan tavoin sähkökitaraa vaan bassoa. Hän vihasi rasismia mutta rakasti natsiunivormuja. Hän piti paikkojen hajottamisesta mutta terotti hyvien käytöstapojen merkitystä.

Lemmy ei saanut asioita liian varhain. Kun Lemmy perusti Motörheadin, hän oli peräti 30-vuotias.

Motörhead nousi listoille hitaasti ja putosi sieltä nopeasti. Mutta se ei ole kovin olennaista. Ihmiset eivät rakastaneet Lemmyä listasijoitusten takia vaan siksi, että Lemmy oli ainoa asia, johon maailmassa saattoi luottaa.

Maailma muuttui 1980-luvulla pastellisävyisemmäksi. Piti taas olla kaunis.

Mutta Motörhead jatkoi täsmälleen samalla reseptillä, samoilla kappaleilla, samalla järjettömällä äänenvoimakkuudella, samoilla naurettavilla pulisongeilla, samat panosvyöt lanteilla.

Presidentit vaihtuivat, imperiumit luhistuivat, ja unionit nousivat. Lemmy täytti 40 vuotta, ja sitten 50 vuotta, ja sitten 60.

Mutta Lemmy tuli aina. Hän asteli lavan keskelle, taivutti päänsä takakenoon ylettyäkseen oudosti alaspäin osoittavaan mikrofoniin ja sanoi:

"Me olemme Motörhead, ja me soitamme rock'n'rollia."

Suomessa Lemmy kävi 30 kertaa, aina kun pyydettiin. Motörhead ei kavahtanut edes urheiluseura Pellon Ponnen kutsua vuonna 1985, mutta siinä pellolaiset haukkasivat liian ison palan.

Pellossa yhtyettä odottivat liian pienet vahvistimet ja raivoraittiit järjestäjät, joten Lemmy karautti suoraan seuraavalle keikalle Närpiöön.

Näinkö jumalat elävät? Elämäkertaelokuva Lemmy (2010) yllättää. Vanhoilla päivillään Lemmy eli kuin kuka tahansa: kaksiossa.

Ahtaasti, muistojen (ja kymmenien natsitikarien) ympäröimänä, yksin.

Lemmy eli joulusta jouluun. Välipäivät eivät koittaneet koskaan. Kun lahjat oli avattu, hän hankki uudet.

Naimisiin Lemmy ei koskaan mennyt, mutta hän sai ainakin kaksi lasta. Kummankaan pojan isäksi hänestä ei ollut. Ensimmäinen annettiin adoptioon. Toisen poikansa Lemmy tapasi ensimmäistä kertaa, kun poika oli kuusi. Isän ja pojan välit korjaantuivat aikuisiällä.

Jumalia on monenlaisia. Ei kaikkien tarvitse olla hyveellisiä henkiolentoja. Zeus kävi vieraissa, viikinkien jumalille maistui olut.

Päivät Lemmy pelasi hedelmäpeliä Sunset Stripin lähibaarissaan Los Angelesissa kuten kuka tahansa eläkeläinen.

Lemmy ei toki ollut eläkeläinen. Vielä kolme viikkoa ennen kuolemaansa hän matkusti Ruotsin-laivalla Suomeen töihin. Hänet oli pestattu näyttelijäksi Valion maitomainokseen.

Siinä se sitten oli. Jouluaattona Lemmy täytti 70. Tapaninpäivänä tuli syöpädiagnoosi ja kaksi päivää myöhemmin kuolema.

Mikä on Lemmyn sanoma? Hän ei ehkä ollut Jumala, mutta ei tavallinen ihminenkään. Ei hän elänyt niin kuin me muut.

Tutulta kuulostaa.
- Huomenta, kaunis ilma tänään.
- Antaa olla vaan! Kyllä se siitä pilvistyy!

Baz

- Huomenta, kaunis ilma tänään.
- Antaa olla vaan! Kyllä se siitä pilvistyy!

Baz

- Huomenta, kaunis ilma tänään.
- Antaa olla vaan! Kyllä se siitä pilvistyy!

Lexa

"Lexa on koko Apache foorumin nettipoliisien PÄÄLLIKKÖ!" -Arto Lauri

The future unknown, but is there ever time to find out...?

Like what I do? Buy me a beer!

Tule mukaan Apachefoorumin Discord-kanavalle!

Lexa

"Lexa on koko Apache foorumin nettipoliisien PÄÄLLIKKÖ!" -Arto Lauri

The future unknown, but is there ever time to find out...?

Like what I do? Buy me a beer!

Tule mukaan Apachefoorumin Discord-kanavalle!

Quick Reply

Note: this post will not display until it has been approved by a moderator.

Name:
Verification:
Please leave this box empty:

What is the most visible color in our forum?:
What is the name of this forum?:
Shortcuts: ALT+S post or ALT+P preview