News:

Apachefoorumi.net
Admin tarjoaisi kävijöille kahvit, mutta huomasi ettei serveri tykkää nesteistä.

Main Menu

Post reply

The message has the following error or errors that must be corrected before continuing:
Warning: this topic has not been posted in for at least 356 days.
Unless you're sure you want to reply, please consider starting a new topic.
Note: this post will not display until it has been approved by a moderator.
Other options
Verification:
Please leave this box empty:

What is the name of this forum?:
What is the most visible color in our forum?:
Shortcuts: ALT+S post or ALT+P preview

Topic summary

Posted by =Juku=
 - Tue 22.01.2019 23:57:33 (UTC+0200)

Viime aikoina on luotu noita kauhukuvia merten saastumisesta... Joku jenkkitaiteilija ottanut asian omakseen
Posted by jta
 - Sat 06.10.2018 20:57:39 (UTC+0300)
Pumpattu se öljy pois niin akselin laakeri on nyt kulunu ja pääsee sen takia vaeltaan.  :psp:
Posted by nyyyps
 - Sat 06.10.2018 10:21:54 (UTC+0300)
:good:
Jänskä. :jepso:
Posted by =Juku=
 - Fri 15.06.2018 19:29:34 (UTC+0300)


Tarkka lääkäri
Posted by Kastori
 - Sat 09.06.2018 14:56:26 (UTC+0300)
Posted by =Juku=
 - Sun 29.04.2018 00:23:16 (UTC+0300)
Maailmanlopun ennustajat saaneet yleisen mikromuovipakokauhun aikaan! Onneksi uusin maailmanloppu tulee juhannuksena, niin ei tarvitse pidempään kauhistella!
Posted by Kastori
 - Sat 28.04.2018 08:47:14 (UTC+0300)
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005659442.html

Laitanpas tämän tänne.
Hyvä juttu muoveista, muoviroskista, kierrättämisestä ja jätelautoista. Seassa mielenkiintoisia faktoja aiheesta.

QuoteKannattaako sota muovia vastaan? Kinkkusiivulla voi olla suurempi vaikutus
Julkaistu: 28.4. 6:00

Pysäyttävät kuvat valtamerten muovipyörteistä ja muoviroskaan kuolevista eläimistä ovat saaneet poliitikot julistamaan sodan muovia vastaan. Huoli on näkyvä, mutta kuinka vaarallisesta ilmiöstä maailman muoviintumisessa on kyse?
EUROOPAN jäteongelmaa oli jo vuosikymmeniä kaikessa hiljaisuudessa hoidettu Kiinassa. Sinne, valtamerien taakse vietiin yli 80 prosenttia Euroopan keräämästä ja lajittelemasta muovijätteestä.

Yksi kesäkuun päivä 2017 Maailman kauppajärjestön kokouksessa pisti kuvion uusiksi. Kiinan edustaja ilmoitti, että Kiina ei enää jatkossa ota vastaan sinne laivattua muovi- ja paperijätettä. Euroopan pitää alkaa huolehtia itse tuottamastaan muovijätteestä. Tuontikielto alkaisi purra vuoden 2018 alussa. Aikaa suunnan muutokselle ei siis ollut paljon.

JOS JOKU kysyy, miksi muovista on juuri tänä keväänä puhuttu niin paljon, kenties tärkein vastaus on Kiinan asettama jätemuovin tuontikielto. Muovi ja erityisesti kulutusyhteiskunnan symboliksi kohonneiden muovikassien käytön suitsiminen ovat olleet EU:n ympäristöpolitiikan tavoitelistalla vuosia, mutta Kiinan roskatuontikielto synnytti tarpeen löytää nopea ratkaisu muovijätteen ja -roskien luomaan ongelmaan.

Tammikuun puolivälissä EU-komissio julkaisi muovistrategiansa, joka ristittiin "muovin vastaiseksi sodaksi". Puolitoista kuukautta myöhemmin, maaliskuun alussa, Suomen ympäristöministeriö ilmoitti käynnistävänsä ei aivan sotaa mutta "tiekartan valmistelun muoviongelman taklaamiseksi".

Muovin vastainen sota näkyy nyt julkisuudessa selvemmin kuin koskaan. Perinteinen ja sosiaalinen media ovat täyttyneet muovin haittoja käsittelevistä uutisista ja keskusteluista runsaudella, jota aikaisemmin ei ole nähty. Uutisia muoveista tipahtelee tuon tuosta.

Esimerkiksi viime viikolla tunnettu leipomoketju ilmoitti, että se lopettaa puhdistamolietteellä kasvatetun viljan ostamisen, koska liete sisältää muun muassa vaatteista irtoavia nanomuoveja. Moni oli syystä hämmentynyt: uskaltaako jatkossa enää ostaa mukavia fleecepusakoita, jos niistä irtoavat kuidut pilaavat leivän?

AJATUS siitä, että voimme vahingoittaa itseämme syömällä näkymättömän muovijätteen pilaamaa ruokaa, on uusi ja pelottava. Kuinka jokapäiväisestä leivänkääreestä muovista tuli ravintoketjuissa rikastuviin ympäristömyrkkyihin rinnastuva pahis?

THL:n tutkimusprofessori Hannu Kiviranta huokaa syvään. Hänen puhelimensa on soinut tänä keväänä tiuhaan mikromuovien takia. Toimitukset ovat soittaneet ja kyselleet milloin pullovesien, milloin hanavesien sisältämien mikromuovien takia.

– Olen yrittänyt sanoa, että mikromuovit eivät ole ihmisen kannalta kovinkaan merkityksellinen asia. Vielä pienempi ellei olematon on riski, että mikromuovit päätyisivät viljan kaltaisiin kasveihin ja sieltä ihmisen ravintoon.

Itse asiassa ei ole ensimmäistäkään tutkimusraporttia siitä, että mikromuoveja olisi päätynyt viljoihin.

Kiviranta ymmärtää, että tutkijana hänen tehtävänsä on vastata julkisuudessa esiin nouseviin huolenaiheisiin. Aina nuo huolenaiheet eivät vastaa niitä huolia, joita tutkijat pitävät olennaisina.

– En ole löytänyt dataa muovialtistumisen aiheuttamista riskeistä tai terveyshaitoista. Siihen nähden muoviin liitetyistä terveysuhista keskustellaan ällistyttävän paljon, Kiviranta sanoo diplomaattisesti.

MUOVIA ja erityisesti muoviroskia on helppo vihata niiden näkyvyyden vuoksi. Kemistien kielellä muovi on inerttiä – reagoimatonta. Muovista ei juurikaan liukene haitallisia aineita ympäristöön eikä sen molekyylirakenteesta löydy paikkoja, joihin hajottava eliötoiminta kiinnittyisi. Juuri siihen perustuu muovin käyttö elintarvikepakkauksena. Kemiallisen pysyvyyden ikävä kääntöpuoli on se, että tarpeettomaksi tultuaan muovi ei häviä vaan jää muistuttamaan olemassaolostaan roskana.

Kuvat kehitysmaiden muoviroskan peittämiltä rannoilta ovat mykistäviä, valtamerien kelluvista muovinpaloista syntyneistä valtavista jätepyörteistä puhumattakaan. Muoviroskiin liitetyn uhan huipulla ovat kuvat muoviin kuristuvista linnuista, merinisäkkäistä, valaista tai linnuista.

Kuvat koskettavat ja se näkyy asenteissa. Kun eurooppalaisen päätöksenteon tueksi tietoa keräävä Eurostat kysyi vuonna 2017 ennen EU:n muovikampanjan alkua eurooppalaisten käsityksiä muoveista, 90 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa huolissaan muovien ympäristövaikutuksista. Joka toinen ilmoitti haluavansa vähentää muovikassien käyttöä.

Vertailun vuoksi vain joka kymmenes autonostaja sanoi polttoaineen kulutuksen vaikuttavan auton ostopäätökseen. Kun suuren yleisön vastustus muovia vastaan on näin vahvaa, ei ole ihme, että poliitikoilla on suuri houkutus kiinnittää huomiota asiaan. Muovi on hyvä vihollinen.

PITKÄÄN muoviroskan vastainen taistelu keskittyi muovikassien käytön suitsimiseen. Esimerkiksi EU-komission 2011 julkaisemassa muoviraportissa erityistä huomiota kiinnitettiin muovikasseihin. Niiden vähentämisen katsottiin olevan tarpeen, koska "ne päätyvät valtameriin ja roskaavat luontoa" ja niitä "käytetään Euroopassa valtavia määriä", kirjoitettiin raportissa.

Parikymmentä grammaa painavan ostoskassin valmistuksen, käytön ja hävittämisen ympäristövaikutukset ovat kuitenkin vähäiset. Esimerkiksi Suomessa muovi­kassit muodostavat 0,2-0,3 prosenttia kotitalouksien jätevirrasta.


Silti parannettavaa nähdään. Kansallinen tavoite on nostaa Suomi muovinkulutuksen vähentämisessä edelläkävijäksi Euroopassa. Vielä 2016 muovikassien vähentämismahdollisuuksia kartoittaneessa ympäristöministeriön raportissa katsottiin, että Suomella ei ole erityisiä syitä säätää muuta Eurooppaa kireämpiä vähennystavoitteita. EU:ssa käytetään keskimäärin 198 muovikassia vuodessa asukasta kohti, kun Suomessa luku on 50. EU:n muovikassidirektiivin määräämä taso 90 kassia henkeä kohti vuoteen 2019 mennessä ei tuota Suomelle päänsärkyä.

ERÄÄNLAISEKSI kulutusyhteiskunnan symboliksi kohonneelle muovikassille on haettu uutterasti korvaajaa. Tulokset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia. Muovikassia korvaavat paperi- ja kangaskassit on lähes kaikissa kansainvälisissä tutkimuksissa todettu ympäristön kannalta heikoimmaksi ratkaisuksi.

Suomessa muovikassien ympäristövaikutuksien arvioinnissa on tehty uraauurtavaa työtä. Suomen ympäristökeskuksen 2009 tekemä Optikassi-tutkimus päätyi pitämään kierrätysmuovista valmistettua muovikassia kaikkein ympäristöystävällisimpänä vaihtoehtona.


Luvut ovat olleet lukuisissa muissakin tutkimuksissa murskaavat muovikassin eduksi. Lähteestä riippuen kangaskassia pitää käyttää 50–7 000 kertaa ennen kuin se alkaa ohittaa muovikassin ympäristötekona. Paperikassin valmistus kuormittaa sekin ilmastoa enemmän kuin muovikassi.

Monet muovikassien vähentämiseksi tehdyt ratkaisut ovat osoittautuneet turhiksi tai jopa pahentaneet tilannetta. Näin kävi biohajoavien niin sanottujen oxo-muovien kohdalla, joiden huomattiin tuottavan perinteistä muovia enemmän vesieläinten ruuansulatukseen ja puhdistamolietteeseen päätyviä mikromuoveja. Öljypohjaisiin biomuoveihin lisätty maissitärkkelys tai kasviöljyt pilaavat mahdollisuuden muovin kierrättämiseen.

Sääntely-yritykset liioin eivät ole osoittautuneet ihmelääkkeeksi. Irlannissa muovikasseille asetettiin 2002 ankara haittavero. Muovin käyttö ei vähentynyt vaan siirtyi toiseen tuotteeseen, kun kuluttajat siirtyivät ostamaan muovisia keittiö­jätesäkkejä korvatakseen pakkausmuovikassit jäteastioissa. Seuraavina vuosina kuluttajat unohtivat veron ja alkoivat vanhasta tottumuksesta ostaa taas muovikasseja. EU:n muovistrategiassa muovikassit ovat hävinneet vähitellen taka-alalle.

VIIME aikoina muovijätekeskustelu on siirtynyt merien roskaantumiseen. Merien muoviroskaantumisen lopettaminen on kirjattu EU:n muutaman kuukauden ikäiseen muovistrategiaan. Meriin kertyvä muoviroska on merkittävä ongelma.

Valtamerten syrjäisille alueille syntyviin muovipyörteisiin eurooppalaisilla saati suomalaisilla muovinkäyttötavoilla on vähäinen vaikutus. Saksalaisen Helmholz-ympäristönsuojelututkimuslaitoksen mukaan 90–95 prosenttia merien muoviroskasta on peräisin kymmenestä joesta, joista kahdeksan sijaitsee Aasiassa ja kaksi Afrikassa.

Myös Suomen ympäristöministeriön parin vuoden takaisessa raportissa muovikassien merkitystä Suomen merellisessä luonnossa pidettiin vähäisenä ongelmana. Tupakantumpit ja vaahtomuovi ovat Suomen rantavesien pahimmat muoviroskat.


Huomiota on alettu kiinnittää erityisesti meren mikromuoveihin eli pieniin, alle viiden millimetrin kokoisiin muovipartikkeleihin. Mikromuovipartikkeleita on löydetty vettä suodattavien simpukoiden sisältä sekä kalojen suolistosta.

Eläinkokeissa kaloille on syötetty luonnosta saataviin mikromuovipitoisuuksiin nähden moninkertaisia määriä muovia. Muovit eivät jääneet kalaan vaan poistuivat kalan suolistosta noin viikon kuluessa.

Ei ole myöskään löydetty näyttöä, että muovit rikastuisivat ravintoketjussa PCB:n ja elohopean kaltaisten ympäristömyrkkyjen tavoin. Ihmisen pitäisi syödä kalat suolineen, jos aikoisi saada niiden meriravinnosta keräämiä mikromuoveja ruuansulatukseensa. Sieltä ne poistuisivat luonnollista tietä.

Riskittömiä mikromuovit eivät ole. Vaikka muovit itsessään ovat pysyviä, voivat muovipartikkelit sitoa itseensä merivedestä ympäristölle haitallisia aineita. Sitä pidetään mikromuovien mahdollisena riskinä, mutta toisaalta monet muovit painuvat nopeasti keräämiensä haitta-aineiden kanssa pohjasedimentteihin.

Toisen mahdollisen riskin muodostavat teknisissä muoveissa lisäaineina käytetyt pehmentimet eli ftalaatit. Niistä eräiden on eläinkokeissa havaittu heikentävän lisääntymisterveyttä. Muutoksia näkyi annosmäärillä, jotka olivat noin 70-kertaisia esimerkiksi muoviteollisuuden työntekijöille sallittuihin altistumisiin nähden.

Koska teoreettinen riski kuitenkin on olemassa, on muoviteollisuus viime vuosina itse pyrkinyt korvaamaan haitallisiksi tunnistetut ftalaatit sellaisilla, joiden ei eläinkokeissa havaittu edes suurina pitoisuuksina aiheuttavan lisääntymiskyvyn muutoksia. EU on myös suoraan kieltänyt ftalaatteja tietyistä käyttökohteista, kuten lastentarvikkeista. Ftalaateista puhutaan edelleen, vaikka aurinko niiden käytölle on käytännössä laskenut.

FTALAATTIEN paikan muoviuhkana ovat ottaneet mikromuovit eli alle viiden millimetrin kokoisiksi jauhautuneet muovipartikkelit. Niitä kohtaan tunnettua huolta on Suomessa lisännyt sekin, että niitä on löydetty puhtaana pidetyistä sisävesistä, jopa Savon sydämestä Kallavedestä.

On epäselvää, onko mikromuovien määrä kasvanut hälyttävästi vesistöissä. Ainakaan siitä ei antanut viitteitä tanskalais-saksalainen tutkimus, jossa verrattiin vuosikymmeniä sitten kalastettujen ja pakastettujen silakoiden mikromuovipitoisuuksia nyt pyydettyihin kaloihin. Muovien määrä kalan suolistossa ei merkittävästi poikennut, vaikka muovien käyttö oli näytteiden oton välillä kasvanut moninkertaisesti.

Osansa kuumana käyvään mikromuovikeskusteluun toi viikolla uutisoitu brittitutkimus, jonka mukaan merkittävä osa ruuansulatukseemme tulevasta mikromuovista ei olekaan peräisin vesistä, vaan vaatteista ja kodintekstiileistä irronneesta muovipölystä, joka laskeutuu lautasille.

MERIEN jätevesipyörteitä ei Suomessa ratkaista, sanoo muovikierrätysyritys Pramia Plasticsin toimitusjohtaja Marko Mäkinen.

Hän on kovapuheinen mies, laukoo melko suoraan asioita muovien ympärillä vellovasta keskustelusta. Monen mielestä hänellä on siihen varaa. Mäkisen Toholammilla Keski-Pohjanmaalla sijaitseva yritys kierrättää vuorokaudessa miljoona muovipulloa. PET-muovisista pulloista tulee tehtaan kahdeksan tuntia kestävässä prosessissa täysin alkuperäistä muovia vastaavaa kierrätysjaetta uudelleenkäytettäväksi.

– Muovista eli materiaalista tehdään syyllinen, vaikka todellinen syy on kuluttajien käyttäytyminen erityisesti kehittyvissä maissa.

Sellaisen sanominen ääneen on riski­altista, mutta merien roskaantuminen on ongelmana voimakkain juuri kehittyvissä maissa. Mäkisen mukaan tosiasia pitäisi tunnustaa ja lähteä hakemaan ratkaisua juuri sieltä, missä ongelma syntyy.

– Suomalainen panttipullojärjestelmä kelpaisi vientituotteeksi. Meillä kävi eteläkorealainen seurue tutustumassa tehtaaseen. Muutaman kuukauden kuluttua tuli sähköposti, jossa he kiittivät, että autoimme kehittämään samanlaisen systeemin.


Mäkisen mukaan muoveihin liitetty huoli on osin kohtuutonta, eikä hän ole mielipiteensä kanssa yksin. Arvovaltainen The Economist-lehti kyseenalaisti taannoin EU:n muovia vastaan käynnistämän ristiretken. "Se mitä Aasiassa tehdään lähivuosikymmeninä ratkaisee enemmän kuin yksikään muovipussikielto Euroopassa", lehti kirjoitti. Kampanja voi tuottaa suoranaista haittaa, koska se voi suunnata suuren yleisön huomion ja sitä kautta ympäristötutkimuksen rahoituksen luonnon kannalta sivuraiteille.

Esimerkiksi aikamme suurimpana ympäristöuhkana pidetyn ilmastomuutoksen vastaisessa taistelussa muovien vastustamisella on vähän tekemistä, sillä vain 4–6 prosenttia maailman käyttämästä öljystä käytetään muoveihin. Economist viittasi artikkelissa ympäristövaikutuksia arvioivan Trucost-analyysilaitoksen tutkimukseen, jonka mukaan muovin laajamittainen korvaaminen voi johtaa nelinkertaisten ympäristöhaittojen syntyyn.

Pakkausmuovien käytön vähentäminen voi jopa kiihdyttää ilmastonmuutosta.

– Elintarvikkeen ilmastokuormitus on lähes aina korkeampi kun pakkauksen. Muovista luopuminen lisäisi valtavasti elintarvikehävikkiä ja voimistaisi sitä kautta kasvihuoneilmiötä, erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta sanoo ja antaa pari esimerkkiä.

– Jos yhdeksän leipäpalan paketista heit­tää pilaantumisen vuoksi puolikkaan leivän pois, aiheuttaa se saman ympäristökuorman kuin koko muovinen paketti. Tai jos 300 gramman kinkkupaketista pilaantuu yksi siivu, vastaa se koko paketin valmistamisen ja jätehuollon aiheuttamaa kuormitusta.

MITÄ muovinvastaisesta taistelusta sanoo muovienkierrätyksestä menestyvän elinkeinon tehnyt yrittäjä?

– Poliitikoille muovin vastustaminen on helppo tapa kalastella irtopisteitä. Muovit ovat tässä elämässä mukana ja keskustelua pitäisi kääntää siihen suuntaan, miten muovia kierrätetään, Mäkinen vastaa.

Muovittoman maaliskuun kaltaisia tempauksia hän pitää "älyttöminä".

– Eihän muovitonta elämää voi viettää. Jokaisen aamu alkaa muovihammasharjalla.

Siitä Mäkinen iloitsee, että muovin kierrättäminen on mainittu ympäristöministeriön työryhmän yhtenä tavoitteena.

– Suunta on oikea, hän naurahtaa.
Posted by =Juku=
 - Wed 10.01.2018 14:25:28 (UTC+0200)
Quote from: IsoP on Mon 08.01.2018 06:08:37 (UTC+0200)
Mielenkiintonen ilmiö tuokin  :think: Ei olis ihan äkkiseltään olis mieleen tullu että maasta tulevat radioaallot tekis tuollasta vaikutusta tuolla  :psycho:
Jos se Arton HARPpikin on osasyyllinen    :blink:
Posted by paavo
 - Mon 08.01.2018 10:38:00 (UTC+0200)
kaikenlaista, tosin onhan pierullakin kuori :psycho:
Posted by IsoP
 - Mon 08.01.2018 06:08:37 (UTC+0200)
Mielenkiintonen ilmiö tuokin  :think: Ei olis ihan äkkiseltään olis mieleen tullu että maasta tulevat radioaallot tekis tuollasta vaikutusta tuolla  :psycho:

Posted by jta
 - Sun 07.01.2018 13:59:22 (UTC+0200)
Posted by Señorita iCola
 - Mon 30.10.2017 17:28:25 (UTC+0200)
Kannattaa hankkia filmillä toimiva kamera, että saa kuvattua ne valtavan purkauksen revontulet, kun digikameroista savu nousee kuvatessa :pässi: