SM-Liiga 2012-2013

[Johan Von Markkinat]

Kohta se taas alkaa. Muistutukseksi ja ohjeeksi pelin seuraajille.

Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on itseasiassa vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.

Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan. Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla. Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan.

Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.

Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla. Jos maalivahti onnistuu pelin aikana väistelemään em. kiekkoa riittävän hyvin, hän saattaa pelin lopulla päästä pois, ja hänen tilalleen lähetetään joku toinen raukka.

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin,vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Tämän lisäksi jos vieressäistuva henkilö kannattaa toista jokuuetta, sinun kuuluu kammpaliu-urheilun ylevien sääntöjen mukaisesti lyödä tätä henkilöä millä tahansa käteenosuvalla esineellä esimerkiksi olut tuopilla. Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto.
Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia
homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o" -huudoilla.

Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen 

Hyvää jääkiekkokautta!

[Señorita iCola]

Lisäsin pakollisen pollin ja äänestin KalaPaa

[Johan Von Markkinat]

Kiitos, oi suuri iksu. 

[Ruutupaitarakastaja]

Jokerit. En viitsinyt veikkaustani viime vuodelta vaihtaa. Olisivat vielä voittaneet, jos olisin muuta arvannut...

[Handuusi]

Jokerit. En viitsinyt veikkaustani viime vuodelta vaihtaa. Olisivat vielä voittaneet, jos olisin muuta arvannut...

[Kastori]

koska jos on pohjosesta kotosin ja on suomenkielinen, ei oo ku kärpät.. vittu..

[Johan Von Markkinat]

Ei kai pohjoisessa ole kuin Kärpät, riippumatta siitä, onko suomen- vai saamenkielinen.

[Johan Von Markkinat]

Minä bluesia, koska se nyt vaan on hyvää musiikkia.

[Jarre]

mie kun oon aina kannattanu... 

[Kastori]

niin oliko blues vielä vai joko se on ängri bööds..