- Welcome to ApacheFoorumi.
News:
Apachefoorumi.net
Admin tarjoaisi kävijöille kahvit, mutta huomasi ettei serveri tykkää nesteistä.
Posted by jiidee
- Sat 29.07.2006 11:50:27 (UTC+0300)Oon ollut kolme kertaa lapsena lehdessä kuvan kanssa, olin 5-13 vuotias niissä eri lehtijutuissa...
Posted by paavo
- Sat 29.07.2006 01:06:40 (UTC+0300)Nyt kelpaa revitellä 
Posted by Kastori
- Sat 29.07.2006 00:55:18 (UTC+0300)*melkein sukua julkkikselle* 
nyt taitaa herua kastorillekin baarista.. kun tommosia tuttavuuksia..
nyt taitaa herua kastorillekin baarista.. kun tommosia tuttavuuksia..
Posted by paavo
- Sat 29.07.2006 00:33:06 (UTC+0300)Mä oon tehny rakennusvideoita ja ollu oopperassa kernaaliharjoituksissa katsomassa tuotoksiamme. Jorma moikkasikin mulle!
Asuntomarkkinoihin ne teki jonkun muurausvideon ja siitä sain viskipullon tingatuksi, niitä kuvia on sitten levitelty Rautiankin mainoksissa.
On tää hienoo
Asuntomarkkinoihin ne teki jonkun muurausvideon ja siitä sain viskipullon tingatuksi, niitä kuvia on sitten levitelty Rautiankin mainoksissa.
On tää hienoo
Posted by Kastori
- Sat 29.07.2006 00:20:45 (UTC+0300)mulla on webcam itteni ihailua varten.. 
Posted by Poslari
- Sat 29.07.2006 00:19:31 (UTC+0300)Niin onkii!Sen jälkeen oon pari kertaa ollut telkkarissa eri tietokilpailuissa!
Posted by paavo
- Sat 29.07.2006 00:18:28 (UTC+0300)Heti hengaaman poslarin kaa
On se oikeesti kivaa päästä julkkisten kanssa tekemisiin, niin typerältä kuin se tuntuukin.
Kiva katella itseään telkkarista.
On se oikeesti kivaa päästä julkkisten kanssa tekemisiin, niin typerältä kuin se tuntuukin.
Kiva katella itseään telkkarista.
Posted by Kastori
- Sat 29.07.2006 00:11:03 (UTC+0300)oooo.. 
julkimo..
julkimo..Posted by Poslari
- Fri 28.07.2006 23:49:35 (UTC+0300)Kaikkien miesten esikuva!Olen muuten ollut Loirin kanssa samassa lastenelokuvassa 70-luvun alussa!Vesku tarjos nakit ja Cokikset!
Posted by jalkapuoli
- Fri 28.07.2006 14:00:14 (UTC+0300)Uunoon numero 1 !!
Posted by jiidee
- Fri 28.07.2006 08:47:29 (UTC+0300)Etsin selityksiä ja löysin nämä...
Uuno on mun lemppari
Uuno on mun lemppari
Posted by Jani P
- Mon 26.09.2005 14:05:21 (UTC+0300)Uunon parhaat selitykset
1.Uuno on taas keksinyt keinon saada ylimääräistä syömistä ja huutaa vaimoaan apuun. (Tupla-Uuno)
Uuno: Elisabeth! Vaimo, vaimo! Hätä, hätä, hätä! Äkkiä tänne!
Elisabeth: Mitä nyt? Mikä sulla on?
Uuno: Nyt se siis tapahtu. Nyt se lopullisesti tapahtu. Se mitä eniten olen toistaiseksi niin lyhyen, mutta ah niin vaiherikkaan elämän aikana pelännyt. Nyt se iski. Se iski lopullisesti.
Elisabeth: Siis mikä iski?
Uuno: No stressi! En ole viihtiny kuule sinulle aikaisemmin kertoa, että tästä stressistä on siis aikaisemminkin ollu oireilua. Se oli kuule vuonna -74 se oli, kun minä heräsin kuule kerran keskellä yötä ilman minkäänlaista syytä ja meni kuule toista minuuttia ennen kuin sain uutestaan unen päästä kiinni. Elikäs siis tämmöstä oireiluahan on esiintynyt jo aikaisemminkin, mutta minä en oo viittinyt sinua millään lailla sillä huolestuttaa vaan olen täysin pitänyt ne sisälläni visusti ja kärsinyt vaan yksin yön pimeinä tunteina.
2.Uuno selittää vaimolleen syitä miksi appiukon ei olisi pitänyt estää Radio Härskin toimintaa. (Uuno Turhapuro, herra Helsingin herra)
Uuno: Just, kun meikäläinen on löytämässä elämänsä ammatin, niin tulee tämä sinun kateellinen isukkisi ja tempasee maton menestysuraputken alta. Kuule siinä meni kertaheitolla meidän koko tuleva elintaso. Siinä meni kesämökki Epsanjassa, meni huvipursi, meni Havaijin matka, minun autopuhelin ja mikä eniten harmittaa ja sapettaa, meni nämä sinun timanttiset kaulakorut ja korvakorut, jotka piti just ens tilistä ostaa. Se sapettaa ne korvakorut ehkä kaikkein eniten meikäläistä.
3.Uuno selittää Härskille mitkä tapahtumat edelsivät Uunon ja Elisabethin ensitapaamista. (Lottovoittaja UKK Turhapuro)
Härski: Kuule. Eipäs oo tullu koskaan puheeks, että kui sinä oikein annoit tämän teillä asuvan naisihmisen retkauttaa ittes sen kanssa naimisiin?
Uuno: Kuuleppas hyvä ystäväni Härski Hartikainen. Asia oli sillä tavalla, että... No, sinähän tiedät, että meikäläinen oli yhteen aikaan tämän kaupungin yksi ehkä tavoitelluimmista poikamiehistä.
Härski: Ihanko totta?
Uuno: Näin on, näin on juuh. Mutta sitten kuule koitti se kohtalon päivä. Sitä kuule kattoppas, kun akkaa pyöriskeli meikäläisen jaloissa niin, et kengännauhat katkeili, niin minä päätin ottaa yhten neitokaisen niinku tarkemman tutkiskelun alaiseksi ja pyysin tätä neitokaista meille sitten niinku seuraavaks illaks kotio maistelemaan vähän viiniä kynttilän loisteessa ja syömään liekitettyä lohta. No, tyttöhän suostu. Se on selvä. Tyttö suostu. No, minä lähtinkin siitä sitten etsimään kastematoja siihen lohionkeen Sibeliuspuistoon, mutta sinä varmaan tiedät, että tämä vuos -71 oli just niin helevetin huono matovuosi, että minulta meni kolme viikkoa ennen kuin ensimmäisen löysin ja senkin aivan sattumalta tuolta Talin kentältä. Kävi sillä lailla, että sain viheriöllä pallon takaraivoon ja kaatuin kuule silmä edellä siihen pallokuoppaan ja hyvänen aika. Siellähän se mato kuule loikoili varjossa...
Tapahtuma jatkui niin, että mato katosi ja Uuno sai idean erään Mersun vieressä, että väittää sitä omakseen, kun Elisabeth Tuura sattumalta tuli kohdalle, että sellainen selitys ja tarina.
4.Uuno kimmastuu, kun vaimo sanoo hänelle, että hänen täytyy itse alkaa huolehtimaan itsestään. (Uuno Epsanjassa)
Uuno: Itse? Vai niin. Voi hyvänen aika! Tuo on just siis tyypillisin virhe, mihin suomalaisnaiset sortuvat.
Elisabeth: Mikä virhe?
Uuno: No heittävät miehen pois silloin, kun se on parhaimmillaan. Ajattele nyt esimerkiksi kulta minuakin. Pahimmat vaellusvuoteni ovat siis olleet ja menneet. Nuoruuten kiihko on vaihtunut keski-iän harkitsevaan määrätietoisuuteen. Fyysinen rapistuminen on pysähtynyt lenkkeilyn ja siis kuntokoulun myötä ja kaiken lisäksi 15 vuoten sinnikäs koulutukses on tehnyt minusta nöyrän, palvelusalttiin, vähään tyytyväisen elikon... yksilön, jota on siis helppo hallita. Tällaisen valmiiksi koulutetun valioyksilönkö sinä rakkaani olet siis valmis muitten naisten tapaan heittämään syrjään likaveten mukana ja ottamaan vaivoikses jonkun nuoren kikkopään, pojanjolpin?
1.Uuno on taas keksinyt keinon saada ylimääräistä syömistä ja huutaa vaimoaan apuun. (Tupla-Uuno)
Uuno: Elisabeth! Vaimo, vaimo! Hätä, hätä, hätä! Äkkiä tänne!
Elisabeth: Mitä nyt? Mikä sulla on?
Uuno: Nyt se siis tapahtu. Nyt se lopullisesti tapahtu. Se mitä eniten olen toistaiseksi niin lyhyen, mutta ah niin vaiherikkaan elämän aikana pelännyt. Nyt se iski. Se iski lopullisesti.
Elisabeth: Siis mikä iski?
Uuno: No stressi! En ole viihtiny kuule sinulle aikaisemmin kertoa, että tästä stressistä on siis aikaisemminkin ollu oireilua. Se oli kuule vuonna -74 se oli, kun minä heräsin kuule kerran keskellä yötä ilman minkäänlaista syytä ja meni kuule toista minuuttia ennen kuin sain uutestaan unen päästä kiinni. Elikäs siis tämmöstä oireiluahan on esiintynyt jo aikaisemminkin, mutta minä en oo viittinyt sinua millään lailla sillä huolestuttaa vaan olen täysin pitänyt ne sisälläni visusti ja kärsinyt vaan yksin yön pimeinä tunteina.
2.Uuno selittää vaimolleen syitä miksi appiukon ei olisi pitänyt estää Radio Härskin toimintaa. (Uuno Turhapuro, herra Helsingin herra)
Uuno: Just, kun meikäläinen on löytämässä elämänsä ammatin, niin tulee tämä sinun kateellinen isukkisi ja tempasee maton menestysuraputken alta. Kuule siinä meni kertaheitolla meidän koko tuleva elintaso. Siinä meni kesämökki Epsanjassa, meni huvipursi, meni Havaijin matka, minun autopuhelin ja mikä eniten harmittaa ja sapettaa, meni nämä sinun timanttiset kaulakorut ja korvakorut, jotka piti just ens tilistä ostaa. Se sapettaa ne korvakorut ehkä kaikkein eniten meikäläistä.
3.Uuno selittää Härskille mitkä tapahtumat edelsivät Uunon ja Elisabethin ensitapaamista. (Lottovoittaja UKK Turhapuro)
Härski: Kuule. Eipäs oo tullu koskaan puheeks, että kui sinä oikein annoit tämän teillä asuvan naisihmisen retkauttaa ittes sen kanssa naimisiin?
Uuno: Kuuleppas hyvä ystäväni Härski Hartikainen. Asia oli sillä tavalla, että... No, sinähän tiedät, että meikäläinen oli yhteen aikaan tämän kaupungin yksi ehkä tavoitelluimmista poikamiehistä.
Härski: Ihanko totta?
Uuno: Näin on, näin on juuh. Mutta sitten kuule koitti se kohtalon päivä. Sitä kuule kattoppas, kun akkaa pyöriskeli meikäläisen jaloissa niin, et kengännauhat katkeili, niin minä päätin ottaa yhten neitokaisen niinku tarkemman tutkiskelun alaiseksi ja pyysin tätä neitokaista meille sitten niinku seuraavaks illaks kotio maistelemaan vähän viiniä kynttilän loisteessa ja syömään liekitettyä lohta. No, tyttöhän suostu. Se on selvä. Tyttö suostu. No, minä lähtinkin siitä sitten etsimään kastematoja siihen lohionkeen Sibeliuspuistoon, mutta sinä varmaan tiedät, että tämä vuos -71 oli just niin helevetin huono matovuosi, että minulta meni kolme viikkoa ennen kuin ensimmäisen löysin ja senkin aivan sattumalta tuolta Talin kentältä. Kävi sillä lailla, että sain viheriöllä pallon takaraivoon ja kaatuin kuule silmä edellä siihen pallokuoppaan ja hyvänen aika. Siellähän se mato kuule loikoili varjossa...
Tapahtuma jatkui niin, että mato katosi ja Uuno sai idean erään Mersun vieressä, että väittää sitä omakseen, kun Elisabeth Tuura sattumalta tuli kohdalle, että sellainen selitys ja tarina.
4.Uuno kimmastuu, kun vaimo sanoo hänelle, että hänen täytyy itse alkaa huolehtimaan itsestään. (Uuno Epsanjassa)
Uuno: Itse? Vai niin. Voi hyvänen aika! Tuo on just siis tyypillisin virhe, mihin suomalaisnaiset sortuvat.
Elisabeth: Mikä virhe?
Uuno: No heittävät miehen pois silloin, kun se on parhaimmillaan. Ajattele nyt esimerkiksi kulta minuakin. Pahimmat vaellusvuoteni ovat siis olleet ja menneet. Nuoruuten kiihko on vaihtunut keski-iän harkitsevaan määrätietoisuuteen. Fyysinen rapistuminen on pysähtynyt lenkkeilyn ja siis kuntokoulun myötä ja kaiken lisäksi 15 vuoten sinnikäs koulutukses on tehnyt minusta nöyrän, palvelusalttiin, vähään tyytyväisen elikon... yksilön, jota on siis helppo hallita. Tällaisen valmiiksi koulutetun valioyksilönkö sinä rakkaani olet siis valmis muitten naisten tapaan heittämään syrjään likaveten mukana ja ottamaan vaivoikses jonkun nuoren kikkopään, pojanjolpin?