Nämähän oli loistavia

Mä kirjoitan jossain vaiheessa noi kaikki sanonnat johonkin sellaiseen vihkoon ylös, missä on kaikkea sekalaista juttua 

Muutetahan Jurvahan  Olen kuullut juttua, että siellä poltetaan yhä noitia?

No tää ei oo varsinaiseen aiheeseen mut sivuaa sitä :

- Pohojalaaset persoonapronominit: Minä, sinä, hän. Lausutaan: Moon, soot, son
Me, te, he : Moomma, tootta, non

 

Joo kivaa kuunneltavaa ja luettavaa. Ja sit kun ymmärtää vielä suurimman osan.

- Meirän  äireellä olis justihin sulle sopiva kansallispuku, saisit varmahan lainata  sitä, jos tahtoosit.  <3 
Eikai tuollasesta vois kieltäytyä 

Mukavaa murretta   


             

- Porsas on loppupeliis yllättävän siisti elukka, kun  tarkemmin kattoo. Niin oon määkin.

täytyy koittaa 

Peräpohjalaisia lopetusrepliikkejä:
-Hei
-Moi
-Terve
-Voisinkos tarj...

helppoja ja käytännössä toimiviksi todettuja.. 

 

Miähet aina valittavat, notteivat tiärä kuinka aloottaasivat keskustelun vastakkaasen sukupualen kans.
Nuan niinku sujuvasti. Silla lailla, notta tekisivät myänteeseen ja persoonallisen vaikutelman riskos tai terassilla.
Oon koonnu niitä tuahon alle, notta voitta ottaa  opiksenna. Ei muuta kun tuumasta toimehen.

- Meillä on sata hehtaaria mettää. Teherähänkö yhyres  avohakkuu?
- Mää oon kuiva kangasmettä  kesäheltehellä. Nua sun silimäs sytyttää mettäpalon.
- Porsas on loppupeliis yllättävän siisti elukka, kun  tarkemmin kattoo. Niin oon määkin.
- Kuka ny Pariisihin lähtis, kun Seinäjoki on täs palijon lähempänä. Otetahanko huane Hotelli Lakeuresta?
Voin pitää sulle  esitelmän pellettilämmityksen  erullisuuresta.
- Mulla ei oo halakopinos  kossupullua, vaan valakoviiniä. Mennähänkö siemaasemahan se ensiksi, puhutahan syvällisiä ja otetahan sitten vasta kossupullo siitä viäreesestä pinosta ja  ruvetahan riahumahan sammalmättähillä.
- Pirkules, sun  ruppis on loistokunnos. Tehoja yhtä palijon kun uures Toyota Korollas. 
- Sää oot niinku Teuva kevätauringos.
- Ostettaasko samanlaaset tuulipuvut. Kahistaas  yhyres.
- Mennäänkö meille, saat  huamenaamulla äireen leipomia sämpylöötä.
-  Valametti! Valametti! Valametti! Se on raktoriista paras. Täharokko ajaa mun  sylistä?
- Kiatouru muhun, mää pirän susta  hualen.
- Ookko koskaan kokeellu isoäireen  hetekalla. Se joustaa mukana.
- Eikös  ookkin tämä Mennen yllättävän viakootteleva tuaksu.
- Musta saat nöyrän miehen. Hehtaarit teköö nöyräksi, kun  niitä on tarpeheksi palijon.
- Puun hinta  on nousus, voisin ostaa sulle vaikka turkin, jos lupaat, nottet paa sen alle  rihimankiertämää.
- Sun reiret on niinku  vastahöylättyä hirttä.
- Lähärekkö  hirvimettälle? Piretähän siihen päälle peijaaset, aivan kaharestansa. Syärähän  koko ruho, ei jätetä muille mitää.
- Mää  hemmottelisin sun pilalle.
- Meirän  äireellä olis justihin sulle sopiva kansallispuku, saisit varmahan lainata  sitä, jos tahtoosit.
- Jos sää oot luanto,  niin mää on luannonsuajelija.
- Toisin  sulle aamulla piimävelliä vuateesehen.
-  Muutetahan Jurvahan.
- Isoäiree jätti mulle  mukavan perinnön, yksin en kerkiä sitä millään haaskaamahan.
- Sää oot niin voimakastahtoonen nainen, notta tuu meille nuareksi emännäksi, niin saarahan kunnon syytinkisota pystyhyn äireen ja isän kans. Tapellahan veriispäin.
- Mulla on  karvootusta puopielten päälläkin. Haluakko nähärä?
- Mennähän johonkin rauhallisempahan paikkahan puhumahan  Kekkosesta.
- Ajattele. Vain me kaksi ja  kaikki muut pualuekokouserustajat.
- Saanko  ny jo lopettaa tämän paskanjauhamisen ja pakonomaasen yrittämisen. Meille vai teille? Riisun sut jo porstuas.  Repääsen kimonos. Saat kohorella mua  kaltoon. Mää pirän siitä.