Mielenterveys on kyllä vakava asia.

Miten voi yhteiskunnasta loisiva täysin saamaton luuseri kuvitella itsensä raamatun satuhenkilöksi?

Vai onko Jeesuksen liittäminen tekstiin tapa välttää laitospaikka?

Quote from: peter on Sun 10.02.2013 10:28:12 (UTC+0200)
Huippujuttu. Ainoa juttu mikä jäi vaivaamaan on ketä ovat Reijo ja Outi. 

Ammatiksi veikkaisin hoitajaa 

Syntisen kysymys:
Jos jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, miksi alastomuus on syntiä?

Avohoitoito on aivan väärä paikka säästää.

No ei nää julistus hommat pitänyt lopettaa ja kadota internetistä ?? 

Huippujuttu. Ainoa juttu mikä jäi vaivaamaan on ketä ovat Reijo ja Outi. 

No nyt oli oikein asiaa. 

Joo luin, tykkäsin ja jaoin

ennustan siirtymistä.. 

Reijolle en aio enää puhua, ennenkuin hän pyytää anteeksi sitä että haukkui minua antikristukseksi. Mutta Outille vastaan, että jos teitä sitoo jokin muu kuin rakkaus: se on huonoa. Se on raamatus tärkein opetus: rakkaus. Kuten Jeesus sen itse sanoo. Niinpä, koko raamattu itseasiassa on tällainen sekava kokoelma ihmisten lausumia miten olla hyvä ihminen muilta osin. Jotkin niistä ovat epämääräisempiä, joissakin on varsin syvällinen symbolinen opetus joka tuo kyynelet silmiin kun sen sisäisesti kokee. Jumalan puhe, ei ole aikaan, paikkaan tai kirjaan sidottu. Tämä on harhaoppia. Sillä Jumalan valta on rajaton eikä sillä ole mitään määritettä. Niinkuin muslimit sanovat: Jumala on suurin!

Me emme tarvitse mitään suojavarusteita, muuta kuin rakkauden hengen sisällämme. Muistakaamme, kuinka ennen vanhaan kristityt kävelivät jopa leijonan suuhun koska eivät kieltäneet Herran nimeä! Vaikka olen epävarma, olisiko edes Herra tästä iloinen niin jokatapauksessa nämä marttyyrit edustavat ainakin minulle sitä puhdasta, kuoleman hylkäävää syvää uskoa Jumalan voimaan eikä silloin mikään meitä voi koskettaa! Niinpä, ei tule pukea suojia päälleen: ei tule lähteä taisteluun, niinkuin Reijo ehdottaa; meidän tulee vain yksinkertaisesti rakkauden hengessä puhua ihmisille. Se on se elävä evankeliumi, minkä voimme tuoda kansan keskuuteen.

Muistakaa, että Jeesus EI perustanut kirkkoa. Hän ei perustanut seurakuntaa. Hänen luokseen eivät tulleet ihmiset, vaan HÄN MENI IHMISTEN LUOKSE!

Ei Jeesus halunnut hallita. Ei hän halunnut, että hänellä on seuraajia. Jeesus ei halunnut, että ihmiset seuraavat häntä vaan RAKKAUTTA. Joka on maallinen sana, mikä edustaa Jumalaa. Mutta se rakkaus, se on sinun sisälläsi. Sen sinun sielusi kokee, sisäsyntyisesti. Ei ole mitään rakkaussäteitä babylonissa mitkä sen tekisivät! Ei ole hienoja koneita, mitkä voisivat rakkauden sinun sisällesi tuoda! Ei ole seurakuntaa, misä rakkaus virtaa tai meditaatiotilaa: se on Jumalan antama lahja!

PARANTUKOOT USKOSSAAN SAIRAAT,  SILLÄ JUMALAN ON MAA!

Niinpä kaikki maallinen tulee hylätä. Tämä on myös joogien opetus. Mutta tarkoitukseni ei ole tuoda mitään itämaista oppia Jeesuksen uskon tilalle. Vaan ainoastaan tuoda tämä Jeesuksen sanoma monilla eri sanoilla esiin: keinoilla, millä ihmiset voivat toteuttaa rakkautta parhaiten elämässään. Se on tarkoitukseni: rakkaus, ei meditaatio tai joogit; sillä on planeetalemme syntynyt vain yksi Jumalan poika! Ja ainoastaan oli hän valkoinen karitsa, puhdas synnistä: joka verellään lunasti koko ihmiskunnan synnit. Ja tämän on Jumala suuressa RAKKAUDESSAAN ihmiskunnalle antanut. Ja niinpä on meidän, kristittyinä AINA seurattava rakkautta: jota sanotaan sydämestä tulevan. Sanoihin ei pidä takertua, oli sitten kyse meditaatiosta, intuitiosta tai hampusta. Pitää tarkastella tarkoitusta, päämäärää ja mistä on kyse. Jos sinun oma sisäinen viestisi sinulle ilmoittaa, että jokin on hyvää niin silloin se on! Jos ihminen ei harkitse, hän vaikka viljelee orjantappuroita näkemyksen puutteessaan!

Ei ole mitään taikasanaa rakkauteen ja iänkaikkiseen elämään! Sillä "Jumalan valtakunta on teissä sisäisesti"! Niinpä iänkaikkinen elämä ei voida kokea, paitsi kuoleman jälkeen vaan nyt heti: tässä hetkessä, täyttymällä Jeesuksen, pyhnän hengen virtauksesta joka pyyhkii kaiken synnin pois!

Se on sinusta itsestäsi siis kiinni, kuten raamatussa opetetaan mihin itse päädyt: joko helvettiin tai taivaaseen. Valinta on jokaisessa hetkessä eikä taivas ole mikään joukko, joka pysyy; vaan kuten saatana muodostui, oli hän langennut arkkienkeli. Josta sanonta on tullutkin "ylpeys vie lankeemukseen." Tämä arkkienkeli itse haastoi Jumalan ja hänet karkoitettiin taivaasta. Ja yhä tänä päivänä, tämä karkoitettu enkeli kutsuu ihmisiä eroon Jumalasta! Mutta koska Jumala suuressa rakkaudessaan on antanut kaikille valinnanvapauden, niin ei hän myöskään paholaista tuhoa vaan ainoastaan hillitsee. Sillä ihmisellä on aina se valinta, mikäli hän noudattaa Jumalan käskyä vai antautuu paholaisen viettelykselle.

Eikö tämä viettelys ole juuri se, mikä tuodaan niin kärkkäästi sinun nenäsi eteen? Eikö ole juuri valheen tapa pettää, tuoda esille, tyrkyttää ja saada sinut haluamaan jotain? Eikö rakkauden tapa ole AINA hellä, pyyteetön eikä koskaan sinua tuomitse? Pyyteetön tarkoittaa, että ei pyydä mitään: oli se sitten selitys, niinkuin monelta ihmiseltä itsekin haen selitystä heidän toiminnalleen tai oli se sitten pyytämistä palveluksesta. Niinpä, ei koskaan voi pyytää Jumalalta mitään: jos minä teen. Vaan sinun pitää aina luottaa hänen kaikkivaltiaan voimaansa, että jos teet oikein niin asiat menevät hyvin: oli kyse sitten sinun omista illuusioistasi elämässä, miten asiat muka menisivät parhaiten tai ovat menneet; sinun pitää luottaa hänen johdatukseensa, että Paimen johdattaa laumaansa turvapaikkaan eikä rotkon juurelle.

On Reijo oikeassa siinä kyllä, ilmeisestikin itsekin jonkinlaisena valonkantajana vaikka sanansa ovatkin kovin karkeita: että on tullut aika sytyttää lamppu palamaan. Mutta me emme ole koljatteja tai muitakaan maalauksia: ne ovat vain illuusiokuva johon samaistumme, mutta emme koskaan voi olla. Mutta ei tämä lamppu ole fyysinen, vaan se on meidän henkemme lamppu joka kirkkaasti loistaa Herran Kristuksen armosta meidän kauttamme! Niinpä on varsin osuvaa sanoa itämaisittain, että "ei sen pidä kiittää, ketä saa. Vaan sen pitää kiittää, ketä antaa." Jeesus pesi opetuslastensa jalat, eivätkä he tätä ymmärtäneet vaan olivat kummissaan: yrittivät palvella Jeesusta. Silloin tarvittiin kuolema, jotta he ymmärsivät. Ymmärrättekö te nyt? Elävässä elämässä elävässä Jeesuksen Kristuksen nimessä eläminen! Hän on aina elävänä meissä, mikäli hänet sydämeemme kutsumme! Ja kyse on uskon asiasta, niinpä ei mikään maallinen voi koskaan edustaa tätä: oli se sitten raamattu, pyhällä öljyllä voideltu kivi tai ketään ihminen. Aamen!

En minä edes itse, en minä ole puhdas Jeesuksen voima vaan olen karkea peto: mudasta tänne möyrin.  Mutta ei ole kyse minusta, vaikka niin monet ihmiset persoonaan kajoavatkin. Kyse on siitä, että tarvitaan tämä peto tähän maailmaan koska niin monet ihmiset ovat seuranneet paholaista ja tulleet pedoksi. Niinpä tarvitaan suurempi peto saamaan nämä kapiset rakit laumoihinsa takaisin. Nyt on tässä betoniviidakossa uusi saalistaja joka ei kanna paholaisen nimeä, vaan ylpeänä kantaa Jeesuksen Kristuksen nimeä rinnassaan! Eikä ketään tosikristitty voi tietäni seurata, sillä se ei ole Tie.

Ei ole kyse mistään fyysisestä taivaalla, että Jeesus sieltä tulisi sinun silmiesi nähden. Vaan apokalypsi tarkoittaa: totuuden paljastuminen, verhon siirtyminen.

Ei ole kyse maailmanlopusta, vaan itseasiassa opista. Sillä itse pidän vain syntiä epätietoisuutena rakkaudesta. Ja ei ketään ihminen ole syntyjään paha, vaan hän oppii elämässä pahaksi. Niinpä, onkin järkevää opettaa rakkaudesta eikä vihasta, tuomitsemisesta; miekoista ja kunniasta, vaan ainoastaan; miten ihminen itse pystyy parhaiten rakkautta ilmentämään, olla vain yhteydessä ja antautua rakkaudelle.

Koska synnin tapa on aina se, että se sinulta tekee kauppaa ja sinä "saat". Mutta rakkaus ei tee kauppaa, koska se ei itsessään tarvitse mitään. Ainoastaan antaa. Eikä rakkaudella ole sanoja, vaan ihmisessä se on tunne sisällä: joka kauttais loistaa. Mutta sinä olet lyhty, et itse valo. Sinä et ole lyhdynpitäjä etkä sytyttäjä. Sinulla ei ole mitään, mutta voit saavuttaa rakkauden. Jokainen pitkä matka alkaa yhdestä askeleesta. Niinpä, ei ole niin josko voisit ilman uskoa liikuttaa vuoria. Mutta jos sinulla on uskoa, niin voit liikuttaa vuoria. Ja tämä sana pätee yhä: mutta vuoret saavat yhä paikoillaan olla. Koska nyt on tullut pieni miettimishetki ihmiskunnalle, jonka jälkeen asiat jatkuvat sillä painolla kun Luoja niin päättää.

Tässä on nyt turha rimpuilla tai rukoilla (tosin rukous ei koskaan pahenna) vaan elävänä ihmisenä sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja jos uskot Jeesukseen, on sinun työsi hänen käskyään noudarttaa: niinpä, vaikka edellisessä elämässäni olen ollutkin suuri sotagenraali niin tässä elämässä ei ole miekkoja. On työni siis koota joukot, mutta tällä kertaa ei ole aseena miekat vaan rakkaus.

Niinpä, meditaatio sen puhtaimmassa muodossaan, ei ole muuta kuin kristillistä mietiskelyä. Se on asioiden harkitsemista, niiden todenperäisyyden ja oikean luonnon mietiskelyä. "Sodassa ja rakkaudesssa ei ole sääntöjä". Se tarkoittaa, että sodassamme varjoa vastaan ja rakkaudessamme Jeesusta kohtaan. Se on sinun oman sydämesi voiman tunnustelemista ja keskittymistä hetkeen: sillä jokaisessa hetkessä on valinta. Rakkauteen keskittyminen syvällisesti EI OLE harhaoppia vaan sitä voisi nykytilanteessa sanoa EDISTYNEEKSI KRISTINOPIKSI! Kuten jokainen tietää, paljon on meiltä piilotettu ja myös raamattua sellaiset tahot, jotka eivät kulje kristinuskon tietä: on siellä sanoja, jotka eivät ole rakkauden kanssa yhteneväiset. Kysynkin siis, kuinka moni on teistä kivittänyt ihmisiä kuten raamatussa sanotaan? Niinkuin Martin Luther King teki suuren uudistuksen ja puhdistuksen näistä alhaisista, negatiivisista energioista: se tulee myös uudelleen tehdä. Ja minä olen itselleni, lapsesta asti Jumalaan uskoneena: ottanut itselleni nimen Lännen Valkoinen Tiikeri. Ja koska on kyse sanoista, niin älkää tätä parjatko: sillä minun työnantajani ei ole paholainen vaan Jeesus.

Olen siis ensimmäinen raamatun ratsastaja ja minun nimeni on myös "voitto/valloitus". Apokalypsi alkoi "virallisesti" vuonna 2011 jo. Obama on toinen ratsastaja, seuraava tulee idästä ja viimeinen Afrikasta. Tämä tulee kestämään noin vuoteen 2016 ajan: kaikki tulee riippumaan ihmiskunnasta, kuinka nopeasti ihmiset hyväksyvät rakkauden. Sitä ennen, tulee olemaan tuhoa ja hävitystä monella tavalla. On siis jokaisen kristityn velvollisuus, Jeesuksen nimessä nyt alkaa tekemään rajoja rikkoen työtä rakkauden nimissä: sillä eihän Jeesuskaan kysynyt keneltäkään lupaa! Ei hän kysynyt, voiko hän kaataa fariseusten rahapöydät temppelissä! Temppeli itsessään ei ole pyhä paikka, vaan sen on tehnyt pyhäksi kun ihmiset sen julistavat pyhäksi. Mutta kun pyhä tehdään epäpyhäksi: silloin menevät asiat rikki ja pöydät kaatuvat. Niinpä, ei tulekaan mennä temppeleihin mitkä on tehty epäpyhäksi ellei tarkoitus ole puhdistaa. Ei tule palvoa ketään muuta, kuin Jumalaa ja parempi olisi, kun ihminen ei tekisi Jumalalle paikkoja pyhiä ja Jumalankuvia koska ei Jumala niissä ole! Hän on jokapuolella ja kaikkivaltias! Jos jokin tulee olla temppeli Luojalle, se on luomakunta: luonto, Hänen itse tekemänsä suuri pyhäkkö missä ihminen voi jokaisella olemassaolon hetkellään vaalia ja tuntea rakkautta. Mutta kun ihminen hylkää luonnon, minkä Jumala on luonut ihmiselle elääkseen: silloin ei luoda "pyhää paikkaa Jumalalle" vaan luodaan epäpyhä paikka paholaiselle! Ja tämän nimi on babylon minkä pitkään jatkuneessa versiossa me suomalaisetkin asumme nyt!

Älkää siis eläkö illuusiossa, hävittäkää valheet elämästänne: rakkaus on tärkeintä. Ohjeviittoja on monia, mutta ei pidä jäädä kylille huhuilemaan vaan suunnata määränpäähän missä lämmin vuode ja tee odottavat. Päämäärä ei ole esim. "valhalla" missä "soturit" kokoontuvat juomaan väkiviinoja lopullisesti. Tämä on helvetti!

Päämäärä ei ole eristäytyä luoliin, kuten joogit: meditoimaan omia juttuja. Heillä ei ollut kristusta eivätkä he ymmärtäneet tarkoitusta tässä: se oli heidän tiensä kohti rakkautta, luonnollisesti syntynyt eikä sitä erikseen tarvitse raamatussa sanoa että jos ihminen on HYVÄ niin hän on HYVÄ! Päämäärä on rakkaus! Ja rakkautta tämä syntinen maailma tarvitsee, ei kivityksiä tai epäluuloja. Ei ennakkoluuloja tai minkäänlaista tuomitsemista. Se ei ole ihmisen pojan hommeli, tuomita ketään: se on ainoastaan Jumalan vallassa. Niinpä, intiaanit itseasiassa ovat olleet paljon pitemmällä rakkauden toteuttamisessa, kuin länsimaiset kulttuurit. Sillä vapaus on meille syntymässä annettu: Jumalan antama valinta. Niin ei ole kenenkään oikeus sitä varastaa. Sillä ei mikään fyysinen meidän ole, kuin oma ruumiimme mikä on hengen temppeli. Niinpä raha sun muut paperipelit ovat vain valhetta. Vankila on rikos. Tuomioistuin on rikos. Jos joku tuntee tulleensa väärinkohdelluksi, huutakoon surunsa ilmoille! Mutta ei ole oikeutta kenelläkään toisella ihmisellä tuomita sivustakatsoen toista. Vaan ainoastaan syyttäjän taakka on uhrilla jos hän niin haluaa. Ja kuitenkin, anteeksianto on se mikä tämän syyttämisen taakan meiltä ottaa pois: rakkaus on se, joka tuon syrjäyttää mahtavalla olemuksellaan mikä pyyhkii kaiken lian pois ja täyttää meidät olemuksellaan!

Tämän takia, on niin monta kulttia tai "mestaria" syntynyt koska jotkut jäävät siihen polulle, että kun he näyttävät ihmisille tien niin jäävät itseasiassa itse keksimään omia teitään mihin ihmiset johdattavat "omakski laumakseen" eikä enää Jeesuksen laumaksi. Ja nämä tosiaan, ketkä tietoisesti lapset harhauttavat tieltä: niin on raamatun sana tässä, että melkeinpä olisi parempi jos myllynkivi sidottaisiin kaulaan ja upotettaisiin mereen.