.

lain.etusivu.tero.

Kasvatan edellistäkin, Paavo.

Juuli
.

Mikäs tässä uudessa triidissä on takana, ettei kelvannut entiseen postailla?

Hassua että suomenkieli antaa kuusta maskuliinisen kuvan, kuu-ukko, Jenkeissä myös nähdään kuun naama miehenä. Espanjalaiset feminitelevät; la luna!

Kelpaa 

Quote from: IsoPasseli ಠ_ಠ on Sat 12.04.2014 02:40:17 (UTC+0300)
Poltaks sä paljon kantsuu ?

Kiitos Passeli kysymästä. En polta kantsuu. Kessuu poltan. Hyyskässä. Nenä lavuaarissa ja pytyn kannella  istun. Jos näin tarkka seloste sallitaan.
.

Poltaks sä paljon kantsuu ?

.
.
.



OODI KUULLE

Hyvää iltaa, kuu.

Sinä palasit tummalle taivaalle. Niin kaunis on  merellä hopeinen siltasi.
Säteiden kultainen tanssi.

Mutta on sinussa toinekin puoli. Johon olen hyvin tarkkaan perehtynyt.
Palasit nostattamaan ja laskemaan vuorovedet, aiheuttamaan maanjäristyksiä, kolareita.  Saat vannomaan katteettomia rakkaudenlurituksia.
Sudet ulvovat kuutamossa, hyeenat saalistavat.
Noidat ja maahiset ovat sankoin joukoin liikkeellä.  Luudilla, -avaruusaluksilla marsilaiset noidat, potkukeikoilla, suksilla, skiidoilla , lainelaudoilla. Kuka milläkin. Varmaa on ainoastaan että nyt ne hipsii pitkin maita ja mantuja. Taiat ja velhonloitsut loitsitaan jonkun ihmispolon pään menoksi. Sanotaan jotta kummitelee, kaikki haamut ja manalle menneet nousevat ylös maanpinnalle tai laskeutuvat pilvistä alas. Ihan miten vaan. Meitä ihmispoloja pelottelemaan.
Sain naistä kummitusraporteista pienenä vanhemman veljen toimesta ihan täyden otoksen. Ei huvita vieläkään muistella. Kirkonmäelle enkä hautuumaalle suostu millään lahjonnalla menemään kun sinä taivaalla pällistelet. Minä pelkään nenä valkoisena omassa sängyssä. Lisäksi sain tietää ettei olekaan juustoa. Edamia. Tämä tärkeä tieto saatettiin tyhmään päähäni naurunräkätyksen saattamana.
Se veli.

Nyt keväisenä olet vielä puolikkaana kuuna mutta kohta taas saan valvoa täysversiosi loimottaessa. Ikkunasta kurkkiessasi saat minut  epätoivon partaalle, Minä kun en saa unta kun sinä valtaat tienoot.
Ja minun sänkyni.
Tulet ihan viltin alle. Minä pyörin, kääntyilen. Taukoamatta.  Koko yön. Haen tyynystä kylmää puolta. Nousen jääkaapille. Huokailen ja puhisen kiukusta. Lopuksi ulvon minäkin sinulle, kuu.

Voi sinun kanssasi. Mikä kumma saa joka kuukausi sinut tänne kupastamaan. En ainakaan minä ole kutsunut.
Ei sinusta ole hyötyä. Edes maatietä ei näe sinun valossasi kulkea. Pitää oma airami olla. Tai hätätilassa nokialaisen valossa harhailla. Jos sattuu olemaan akussa virtaa. Useinkaan ei satu.
Airami taasen on auton hanskalokerossa ja auto se just hajosi tähän tienlaitaan rankkasateeseen metsätaipaleella. Ja hanskalokero on jumissa. Ei aukea. Kompuroidaan nyt pitkin ojan pohjia. Voi jäädä jopa vieraan, harvoin tutun automopiilin alle.
Vaikka en minä ulos mene.
En millään mene.
Paitsi jos palaa talo.

Nytkin katselen sinua tuolla pilveen verhoutuneena.
Niin olet sentään siedettävä.

Mutta kaunis sinä olet.
Saat sinä vielä tulla.
Minä odotan sinua.
Kuunsiltoinesi.

Hyvää yötä, kuu.


Juuli-14
.

.
.


Hyvää Päivää. Olen Madleen.
Sukunimi jääköön salaisuudeksi. On minulla siihen erittäin painavat syyt. Olen  lottomiljonääri. Minä, Madleen, pienen torpan tyttö keskisuomesta. Ei ollut elo leveää,
jos ei rutiköyhääkään. Vaan nyt on minulla millä mällätä.
On tuohta, mania, rypälettä, kahisevaa, ruplia, fyrkkaa, mitä nimitystä kukin haluaa käyttää, yllinkyllin. Jo oli aikakin. Olen nimittäin lotonnut jo teini-iästä. Heti kun lotto tuli. Eikä yhtään ainutta voittoa aiemmin ole kohdalleni osunut.
Nyt osui.
Kunnnolla.
Jättipotti.
Ensin säikähdin, sitten riemastuin. Tai toisinpäin. Nyt olen pelkästään surullinen, vihainen ja perinjuurin tympiintynyt.
En tee voitollani yhtään mitään. Asun pienellä paikkakunnalla. Kaikki toistensa asiat tietävät. On minulla oma yksiö vaan eihän se ole mitään ylellisyttä. Niin on monella muullakin.
Ei ole eläkkeeni suurensuuri. Senkin täällä kaikki tietävät. Voitto on pakko pitää salassa. Heti , mikäli julki tulee, on kerjureiden lauma rapussa. Tuttavat, ystävät vippaaamassa. Puhelin soi yhtenään huolimatta salaisesta numerosta. Lehdet kinuavat haastatteluja.
En siis voi autoakaan hankkia. Huhumylly on välittömästi käynnisssä.
Sen minä oikeastaan tarvitsisin.  Siis auton. Olen nimittäin invalidi. Rahalla ei terveyttä takaisin saa.
Pankkiin pelottaa mennä. Pelottaa pankkineidin yht`äkkinen käytöksen muutos pankkisalin ollessa täynnä asiakkaita, vuoroaan odottavia.
En voi matkustella yhtä ulkomaan, parin viikon etelälomaa enenpää. Heti käynnistyy huhumylly. Siis kaduttaa koko voitto. Sapettaa suorastaan
En voi yksityiselle, tai voin tietysti, noin suurta sumaa lahjoittaakaan.Vie valtio puolet veroina. Pakanamaille en suostu rahaa peraatteessa jakamaan. Siis olen yksinäinen, onneton, kiukkuan yksinäni yksiössäni. Seinille kiroilen. Rahaa on vaikka lampaat söisi. Vaan en uskalla käyttää. Edellämainituista syistä johtuen.
Ei ole helppoa köyhänkään elämä. Vaan ei ole hurraamista tässäkään.
Kumpikohan se parempi onkaan.
Minä mietin.
Onneton minä joka tapauksessa olen.

Madleen
.

 

.
.
Ei ole Taivaan olemus ollenkaan Kirjan mukainen. Kirja on kirjoitettu joskus kakstuhatta vuotta sitten. Kaikki on muuttunut. Taivaskin tietenkin  pysynyt muutoksessa mukana. Ei muuten tulisi yhtään mitään eikä mistään. Pönöttäminen on nykyisin rikesakon uhalla kielletty.

Ei taivaassa käyskennellä eikä kirmailla  harput kätösissä pitkin kukkaketoja valkeissa kaavuissa kultakruunut päässä. Ja veisailla päivät päästään virsiä. 
Ei sinnepäinkään.
Valkeat vaatteet ja harput otetaan esiin vain juhlapäivinä ja juhlatilanteissa. Niinkuin esim. silloin kun taivaseen tulee uusi asukki. Silloin on juhlat riippumatta siitä kummalle osastolle, tavalliselle vai erikois, tulija sijoittuu.
Taivas on kuin tavallinen pikkukaupunki.  Nimeltään Taivaskaupunki. Siellä tehdään työtä.
Kaupungin pääjohtaja, pormestari on Isä Taivainen, lapsille Isi vaan. Joka  aamu  huristelee Isä työhön Araratin asumalähiöstä keskikaupungille Taivaan kaupungintalolle ihan tavallisella Honda Civicillä, aj. 55 tuh., ei millään Rolls Roycella ninkuin tyhmempi saattaisi luulla.  Manailee katujen kuoppia, liian hitaita liikennevaloja.  On otettava liikennejaosto puhutteluun Ja pikapuoliin. Taitaa keskisormikin vilahtaa ... joskus. Tai ei ehkä ..joku roti sentään. Löytää tänäaamuna parkkipaikan yllättävän helposti. Tavallisesti saa hakea taivaan kissojen ja koirien kanssa.
Meinaa pinna palaa.

Saapuu Isä Taivainen työhuoneeseensa. Siellä odottaa mahtavat pinot rästiin jääneitä töitä. Kuka on tullut ja mennyt, lähtenyt kuka minnekin. Taivaasta ei sinne mustaan paikkaan ketään lähetetä, vaan taivaan eri paikkoihin lähetetään työtä tekemää. Pelloille, rakennuksille jne. Kasvihuoneisiin. On sitä Taivaassakin syötävä.
Isän ahtaan työhuoneen vasemmalla puolella on huone jossa työskentelee Jeesuskristus. Jumalan pojan huone. Siitä eteenpäin valtiovarainavainjohtaja Pietaripyhä, joka vartioi kopissaan Taivaan avaimia. On kaksoiskaappaleet, abloyt kaikista taivaan tilojen avaimista sekä iso kultainen Avain taivaan porttiin.  Sitten tulee sisänasiajohtaja Gabrielarkkienkeli ja lapsiasiavaltuutettu Marianeitsykäinen. Gabrielia Maria joskus piloillaan kutsuu karkkienkeliksi koska usein karkkia tarjoilee ... Marialle. Gabriel vuorostaan kutsuu Marineitsykäistä Pikkukukakseen.  Viatonta, ystävien kesken leikkiä tämä. Piristystä. Maatalousjohtaja, rakennusinsinööri, eläinaktivisti Joosef kun on vielä esikartanossa odottamassa pääsyä Taivaskaupunkiin.
Kaikissa huoneissa on nykyaikainen, viimeisin ATK. On kännykät, on näyttöpääteet. Musiikki tulee keskusradiosta. Usein soi  poppi, jatsi, räppikin jota Isäkin on yritellyt. Huomasi turhaksi, ei opi.

Päivä uutterasti työskennellään. Alenee pinot Isän pöydällä huomattavsti. Päästään töistä, kaikki samat aamuiset manailut edessä. Ruuhka vain on vieläkin kamalampi. Suoranainen kaaos. Nyt pinna tosissaan kiristyy. Vilahtelee se....
Saapuu isä rivitalohuoneistoonsa, kaksioon Araratin lähiöön. Vaihtaa oloasun, pois takki ja kiristävä kravatti. Reinot jalkaan. Syventyy Taivasuutisiin, lehteen odotaessaan  nakkikeiton valmistumista. Taivaskanavaa vähän tuijottaa mutta eihän sieltä tule kuin uusintoja. Kiinni kyllästyneenä nappaisee. Ja sitten nakkikeitolla ja ruispuikulalle. Voilla ja metwurstilla. Kevytmaitoa, ei täys, se lihottaa. Jälkiruuaksi rusinasoppa. Emännöitsijä, mastercheef Elvineiti, ne on laittanut. Isä ei ole mikään erityinen kokki.
Lähenee nukumaanmenoaika.

Olisiko vallan kamalaa  jotta ottaa Isä jokailtaisen hömpsyn konjamiinia unensaantiin. Muuttihan  Poikansakin  veden viiniksi jonkun Kaanaan häissä kun oli ängennyt liikaa poppoota häihin. Pääsi loppumaan viini talosta. Olisiko ollut jotain Rannanjärven Antin tai Pukkilan Jaskan esi-isiä.
Pitäisi oikeastaan lähteä vielä taivaan golradalle,  klubille, golf on Isän lempparilaji, mutta nyt on jo liian myöhä.
Isä sukeltaa untuvapeiton alle. Laittaa isot kämmenensä ristiin , isot jotta vosi paremmin siunailla  lapsensa Maassa ja täällä Taivaassa.  Siinä vierähtääkin pitkä tovi kun pitää elukitkin muistaa. Muistaa kaikkia pahantekijöitäkin toteamalla jotta jonkun äidin poikia ja tyttöjä nekin on.
Isä kääntyy lappeelleen.

Ja Pääjohtaja, Isä Taivainen nukkuu.
Huomenna on kaunis, uusi päivä.


Semmoinen on Älyvähän Juulin Taivas.

Nääs.

Juuli

http://www.youtube.com/watch?v=YKDQPDRn3Gk
.