Nostelen hyvän ikääntymisasian ^^^^



Oli TurunSepitteissä hyvä juttu

QuoteLUKIJOILTA Turun Sanomat

Rakas teini!
Minä vanha kahdeksankymppinen mummeli pahoitin mieleni, kun nousin bussiin painavan rolloni kanssa. Käsissä ei ole enää voimaa, eikä pumppukaan oikein pelaa. Silloin toivoin, että pääsisin istumaan, ennen kuin pökerryn. Vaan enpä päässyt!
Te teini-ikäiset olitte tulossa kirjamessuilta ja olitte niin väsyneitä, että jalkoja piti lepuuttaa edessä istuvan selkänojalla.
Jotenkin selvisin keskiovelle asti ja sain jostain tangosta pidettyä kiinni, enkä kaatunut. Rollon penkilläkään ei saa istua bussissa turvallisuussyistä, niin sanoo vakuutuslaitos.
Ulos menin minä viimeisenä tietenkin. Teillähän oli kiire Hansaan hengaamaan.
Onneksi oli nitrosuihke mukana.

Rakas nuori, oman etusi vuoksi pyydä, että vaikka joku opettajasi kertoisi sinulle alkeelliset käytöstavat, jos vanhempasikaan eivät niitä enää muista tai eivät ole ehtineet kertoa sinulle. Se on sivistystä, jonka pitäisi lähteä kotoa.
Toivottavasti sinun mummisi saa parempaa kohtelua.
Onnea opiskeluun!
Mummeli vm. -36

Jaa että tällekkin on sitten oma hieno nimityksensä. 

Minä lienen sitten niitä pikkuvanhoja, kun tuommoinen käytös on vaivannut varmaan 10 vuotiaasta lähtien... 

Mulle käy usein noin...

vanheneminen on inhimillistä    

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä:

Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut ADHD on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi
ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsukortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.

Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi postimerkki.

Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua.

Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin
ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön
pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on
keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla
liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:

autoa ei ole pesty,
kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty,
lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole kasteltu,
postimerkkejä on edelleen vain yksi,
en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen
laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja
olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....


ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON
VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!