Olenhan minäkin näemmä joskus runoillut
Tuolta aiemmasta triidistä:
Kevät
Kevät on tullut taas, on leskenlehdet jälleen maas.
Aurinko lämmittää, jäät alkaa sulaa, tytöt ulkona pyörittää hulahulaa.
On kevätaika ihanin, sen todisti, kun näin kaverini Janin.
Joka viikonloppuna oli sammunut eteen kirkon, kanssa jonkun hirveän Pirkon.
Helluntaihin mennessä Jani on eronnut Pirkosta, niinkuin myöskin kirkosta.
Koska muistot rappusilta jäytävät mieltä, hän näyttää papille kieltä, saa porttikiellon kirkkoon, mutta eivät ajatukset harhaile enään Pirkkoon.
On Jani jälleen selvillä vesillä, mutta miten on asia kesällä. Samat kuviot toistuvat taas, eikä sen jälkeen ole rauha maas.
