Postaa kun luit jonkun kirjan

[=Juku=]

Elämä on..., Kalle Isokallio & Mato Valtonen
----------
Muutama pätkä:

Kahvi
Huoltamolla, baarissa, lounaspaikassa tai ravintolassa tulee aina kahvia tilatessaan kusetetuksi. Tämä on yksi niistä hiljaisesti hyväksytyistä vedätyksistä, joista kukaan ei vahingossakaan nouse barrikadeille. Totta kai minulta napataan satojen prosenttien kate! Euroon siirryttyä tilanne lähti lapasesta oikein kunnolla. Hinta pysyi samana, vain valuutta vaihtui.
Kaikessa kaupankäynnissä myyjä myy mielestään halvalla ja ostaja päivittelee hintoja, mutta kahvin kohdallahan se on vain kahvia, mitä sitä narisemaan. Täytyyhän minun kuppini saada, sehän kuuluu minulle!
Miltä tuntuisi samoilla katteilla myytävät ruoka-annokset? Maksaisitko pihvistä 300 euroa? Olisiko lounasravintolan 120 euron pyttipannu kohtuullinen? Saat toki kupin kahvia tai jäätelöpuikon jälkiruoaksi! Myyjä perustelee hinnoitteluaan työvoima-, rnateriaali-, energia- ja vuokrakuluilIaan. Ostaja taas perustelee ostamistaan ... hetkinen ... niin ... voisi vaikkapa juoda kupin kahvia!
Työvoimakulut ovat kahvinkeitossa lähinnä teoreettiset. Pannullisen valmistamiseen ei monta minuuttia kulu, ja useissa paikoissa kahvi noudetaan itse. Oma lukunsa ovat tietysti nämä trendikahviloiden monimutkaiset mutta näyttävät keittimet, joiden käsitte-, Iyyn täytyy varata aikaa ja opistotason koulutus. Niiden tarkoitus on ylläpitää kulttia ja luoda koko prosessista hitonmoinen show, josta kuluttaja maksaa mielellään. Ohjataan vesiä paineilla hienoksi jauhettujen runsaskofeiinisten robusta-papujen läpi sekä höyry tellään maitoja oikealta ja vasemmalta pierevillä putkistoilla.
Materiaalikulut jäänevät muutamaan senttiin. Kotona saa kupposen reilusti alta viiden sentin, vaikkei raaka-ainetta edes pääse ostelemaan tukkuhinnoilla. Energiaa yhteen annokseen ei voi mennä kuin sentin murto-osia, vuokrakulut tietysti voivat olla mitä tahansa tai eivät juuri mitään...


Köyhät
Ei löydy sellaista poliitikkoa, joka ei olisi köyhien asialla. Kun poliitikot eivät muuta osaa kuin jakaa toisille toisten rahaa, köyhien asian ajamiseen täytyy sisältyä kusetus. Tilastokeskus määrittelee köyhiksi ne henkilöt ja kotitaloudet, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia vastaavan verrokkiryhmän mediaanituloista. No, ratkaistaan poliitikkojen
mieliksi köyhyys kertaheitolla. Annetaan kaikille köyhille 1 000 euroa kuukaudessa.
Mutta hupsista, köyhyys ei poistunutkaan, sillä samalla hetkellä se mediaanitulo nousi. Köyhiä on tasan saman verran, tosin hieman varakkaampia kuin aiemmat köyhät. Jos on vähänkään perehtynyt matematiikkaan, ymmärtää poliitikkojen juonen. Köyhyyden poistaminen rahansiirroilla on ikiliikkuja niin kauan, kuin köyhyys määritellään Tilastokeskuksen määrittelemällä tavalla. Rehellinen poliitikko kertoisikin, että hänen ehdottamilIaan rahansiirroilla ei saada muuta aikaan kuin köyhien vaihto uusiin. Lukumäärä pysyy tilastoissa ennallaan.
Toinen tapa huijata itselleen poliittista kannatusta on ottaa tilastoista esiin se, että yksinhuoltajaperheissä köyhyys on yleisempää. Tässä kohdin huijaus on terminologinen. Yksinhuoltajaperhe samaistetaan puheissa yksinäiseksi äidiksi, joka lastensa kanssa taistelee arjen ankeudessa. Tosiasiassa tilastoissa puhutaan yhden huoltajan perheistä. Eli mukana ovat myös perheet, joissa on lasten lisäksi äiti ja isä. Jos vain äiti tai isä käy töissä, kyseessä on yksinhuoltajaperhe.
Taaskaan ei tarvita isoakaan matemaattista lahjakkuutta sen ymmärtämiseksi, että jos nelihenkisestä perheestä vain yksi käy töissä ja saa 3 000 euron kuukausi palkkaa, niin perheenjäsentä kohti on käytettävissä vähemmän rahaa kuin sellaisessa perheessä, jossa kaksi käy töissä. Siitä ei sitten ole pitkää loikkaa siihen, että todetaan yksinhuoltajaperheiden lasten köyhyyden olevan kolminkertainen.
Tilastollisesti saataisiin köyhien perheiden lukumäärä pienenemään myös niin, että työttömät aikamiespojat muuttaisivat pois kotoa. Silloin perheen käytettävissä oleva tulo perheenjäsentä kohti voisi heilahtaa yli köyhyysrajan. Tosin työtön aikamiespoika heilahtaisi samaan aikaan yksilöllisesti köyhäksi.
Yksilöllisesti köyhät ovat sopiva keppihevonen niille poliitikoille, jotka myöhästyivät olemaan huolissaan yksinhuoltajaperheiden köyhyydestä. Heillekin ojentaa auttavan kätensä Tilastokeskus. Yksilöllisesti köyhän ei tarvitse asua perheessä, joka on köyhä. Yksilöllisesti köyhä voi olla vaikkapa Saara Wahlroos, pankkiiri Björn Wahlroosin vaimo, jonka henkilökohtaiset tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanituloista. Yksilöllisellä tilastollisella köyhyydellä ei siis tarvitse olla mitään tekemistä todellisen köyhyyden kanssa.
Hauskinta poliittisessa köyhyydessä on se, ettei siinä oteta huomioon ihmisen elinkaarta. Tilasto on tilasto ja sillä mennään. Todellisessa elämässä olisi kovin kummallista, elleivät opiskelijat olisi töissä käyviä köyhempiä. Miten ihmeessä sellainen maailma toimisi, jossa opiskelija saisi yhteiskunnalta opintorahana 60 prosenttia kansakunnan mediaanipalkasta?
Kun poliitikot puhuvat ääni väri sten nuorten köyhyydestä, pitää muistaa että töissä käyvien nuorten köyhyysriski on samalla tasolla muun väestön kanssa. Opiskelijoiden kohdalla riski on 70 prosenttia, mutta se korjaantuu kunhan valmistuvat. Työttömien, itsenäisesti asuvien nuorten kohdalla se on 80 prosenttia, eikä se korjaannu muulla tavalla kuin menemällä töihin.
Poliitikkojen toimin köyhyys ei siis Suomesta poistu niin kauan, kun se määritellään tilastollisesti. Rahaa lappamalla vaihdetaan vain tilastollisesti köyhät toisiin tilastollisesti köyhiin. Köyhyys poistuu vain sillä, että jokaiselle töihin halukkaalle ja kykenevälIe löytyy työpaikka. Tilastollisesti tosin on senkin jälkeen entinen määrä köyhiä, mutta he ovat edes rikkaampia kuin tämän päivän köyhät.
Oman lukunsa ansaitsisivat myös henkisesti köyhät, mutta he tulevat jo nyt kohtuullisesti toimeen kansanedustajan palkallaan.

[jta]

Ilkka remes - pääkallokehrääjä.

[Ledskukkuu]

Volkkarin huoltokirjaa tutkin.

[Esinahka-Einari]

Kotona maailmankaikkeudessa

[=Juku=]

Kotona maailmankaikkeudessa

Partajaarikalla on tieteen popularisointi hanskassa.

Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies

[morkkis]

J.G.Ballard: Uponnut Maailma
- just sellanen kirja jonka lukee parissa tunnissa ja unohtaa sitten kokonaan.

[Esinahka-Einari]

Kotona maailmankaikkeudessa

Partajaarikalla on tieteen popularisointi hanskassa.

Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies

[morkkis]

philip k. dick: simulantit

[morkkis]

Pirkko Saisio: kohtuuttomuus

ekat 400 sivua oli todella hyvää kamaa, sit tää lässähti niin et koko kirjan ajatteleminenkin vituttaa.

[morkkis]

DeLillo: Cosmopolis