Postaa kun luit jonkun kirjan

[=Juku=]

Löysin kirjojen takaa vuosia sitten lahjaksi saamani kirjan
Juan Manuel de Prada: Pimpit (coños)

Viimeinen kaikkiaan 53 pimpinkuvauksista on Enkelien Pimpit

Vaikka teologiset keskustelut päättyvät aina samoille urille; vaikka entisaikain maalarit itsepintaisesti antoivat enkeleille, arkkienkeleille ja keruubeille miehen piirteet; vaikka Dante ei haudantakaisella vaelluksellaan uskalla uskonnollista arkuuttaan tai esteettistä pelkuruuttaan paljastaa enkelien todellista sukupuolta, niin minä aion tässä ja nyt särkeä tuon hiljaisuuden salaliiton:
Enkeleillä on pimppi! Enkeleillä on enkelin univormunsa alla pimppi! Ei hyödytä yhtään, että ne ääneni kuullessaan pyrähtävät lentoon taivaan kaukaisimpiin nurkkiin. Enkeleillä on pimppi! toistan suoraa huutoa, jotta ne kuulisivat minut kesken kiivaan räpyttelynsä ja säntäilynsä. Enkeleillä on pimppi! kuulutan yhdeksän tuulen suuntaan (onko niitä yhdeksän?) tervehdykseksi ja henkiä manatakseni, silläkin uhalla, että saan päälleni jumalalliset vihat.
Pääsin asiasta perille jo pienenä, kun toimin sunnuntaisin kello yhdentoista messussa papin apulaisena. Seurakunnan alttaritaulussa (levottomuutta uhkuvassa, rapautunutta, hetkittäin rokokooksi rappeutuvaa barokkia edustavassa alttaritaulussa) asui muutamia enkeleitä, jotka olivat hyökkäämässä sivustoilta Cristo de Berrugueten kimppuun, keskenään täsmälleen samanlaisia enkeleitä, joiden veistoksellista arvoa pöly ja hämähäkinseitit lisäsivät. On nimittäin käynyt niin, että kuvanveistäjä, joka on ne veistänyt, on jättänyt ne ilkosilleen, minkä vuoksi seurakuntani kirkkoherra, joka pelkäsi että moinen alastomuus loukkaisi hurskaita naisia, päätti peittää nuo sukuelimet dalmatikakaavuilla, joista tuli oikein koketteja, sävy sävyyn pikku siipien ja poskien kanssa (enkelit ovat pulloposkisia, siitä ikonografia on yhtä mieltä). Niinpä kun kirkkoherra poistui sakastiin, minä enemmänkin konnuuksissani kuin uskonnollisesta hartaudesta join kaiken viinin viiniastioista (pyhitetyn viinin, makeaa makeamman ja vähän kyyneleen värisen viinin, joka pohti kurkkuani ja valoi minuun rohkeutta) ja nostin alttarikaapin enkeleiden kaapuja päästäkseni se1ville niiden sukupuolesta. Enkeleillä on, kuten olin ounastellut, se1keä pimppi (tarkoitan, että niissä ei ollut höysteitä tai liitännäisiä), joskin ilman haivenen haiventa, niin kuin hyvin sopii olennoille, jotka eivät ole vielä haistaneet pahan kukkia. Enkelien pimpit, eivät läheskään niin riettaat kuin olisin voinut kuvitella, eivät saaneet himojani hyrräämään, eivät herättäneet edes sopimattomia ajatuksia, sillä ne kärsivät surkastumista ja jopa tietynlaisesta lapsen omaisuudesta, mikä heikensi niiden eroottisuutta. Niin minä ainakin sen ymmärsin, enkä ole koskaan heittänyt herjaa (eikä minulta puuttunut tilaisuuksia) niiden sukupuolesta. Sitä en kuitenkaan voinut välttää, että alttaritaulun enkelit ilmestyvät minu1le unissa dalmatika ylös nostettuna ja kyykyssä, pissaamassa holvatun syvennyksensä puun päälle.
Tämä unikuva ei kirkkoherran mielestä ole kuitenkaan syntiä, sillä unet ovat jumalallisen tuomiovallan ulottumattomissa.

Sopivan lyhyitä sellaiselle, joka ei kestä kirjallisuutta Päätalopituudella[/size]

[[:]Kylkiluu[:]]

Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos

[GILlian]

Kahotaa pääsenkä postaamaan tänne vielä jossain vaiheessa..
Ostin kirpparilta Härkösen Häräntappoaseen..

[[:]Kylkiluu[:]]

Häräntappoase on viihdyttävää luettavaa  Ottaen huomioon senkin, että Härkönen oli vasta 17-vuotias sen kirjoittaessaan

[GILlian]

Onneks tuo ei euroa enempää ottanu..en tiijä saanko koskaan alotettua..reissussa sitä tietysti vois koettaa.

[[:]Kylkiluu[:]]

Anna Karenina oli mulle useamman vuoden ikuisuusprojekti. Jokin siinä tarinassa takkusi niin etten meinannut saada sitä millään loppuun. Samanmittaisessa teoksessa menisi normaalisti muutama päivä... Jotakin luotaantyöntävää siinä oli 

[GILlian]

Mää en sit taas lue ollenkaan jos vaikuttaa jo siltä, että tuota en avaa hetkeen toista kertaa..se jää..
Niinku kävi Davinci Koodille..luin 30 sivua ja heippa..

[[:]Kylkiluu[:]]

Luovutan minäkin useimmiten kirjan suhteen jos hyvän aikaa luettuani en lämpene sille mitenkään päin... Anna Kareninalle koetin antaa tilaisuuden, sain sen sitten päätökseen mutta ei se elämys ollut. Da Vinci -koodi oli sinänsä viihdyttävää, jokseenkin vähän naiivinsävyistä luettavaa

[nahkaparturi]

Anna Karenina oli mulle useamman vuoden ikuisuusprojekti. Jokin siinä tarinassa takkusi niin etten meinannut saada sitä millään loppuun. Samanmittaisessa teoksessa menisi normaalisti muutama päivä... Jotakin luotaantyöntävää siinä oli 

Eihän se lopulta ollut kuin kauniiden ja rohkeiden 1800-luvun lopun venäläismalli

[[:]Kylkiluu[:]]

Anna Karenina oli mulle useamman vuoden ikuisuusprojekti. Jokin siinä tarinassa takkusi niin etten meinannut saada sitä millään loppuun. Samanmittaisessa teoksessa menisi normaalisti muutama päivä... Jotakin luotaantyöntävää siinä oli 

Eihän se lopulta ollut kuin kauniiden ja rohkeiden 1800-luvun lopun venäläismalli

Sehän se. En ole harlequinkirjojen ystävä  En edes kovakantisten ja Tolstoin kirjoittamien