Ei niin herkkää lyriikkaa

[[:]Kylkiluu[:]]

Sinulla on omaleimainen ja jollakin tavalla miellyttävä tyyli  Antaa vielä jossain määrin odottaa itseään, kaipaa ehkä vielä muutaman ikävuoden ja sitä pateettiselta kuulostavaa elämänkokemusta, jotta hioutuisi täyteen loistoonsa. Mutta jotenkin oikein lupaavaa 

[[:]Kylkiluu[:]]

Mitä on jäljellä tytöstä
joka tanssi alasti aamuun asti
nauroi paljon ja nukkui kuin lapsi
hymyili kuvassa ja silmistä näki
että katsoi jotakuta jota rakasti

Mitä on jäljellä naisesta
joka kirjoitti päiväkirjaa
halusi tietää maailmasta
uskoi itseen ja ihmiseen
Kantoi lasta, kantoi toista
rakasti sisustamista
nautti jokaisesta päivästä
nautti äänestä ja hiljaisuudesta

Ihmisenkuori haluaisi nukkua
varjo ei tahtoisi herätä
hetkittäin rinnassa läikähtää
jonakin päivänä tästä herään
sinä huomaat kun se tapahtuu
minä toivon, että se tapahtuu

[morkkis]

baarin nurkkapöydässä
on hyvä tarkkailla ihmisiä
pohtia eri käyttäymismalleja
tapojen metafysiikkaa
silleen diipisti
samalla kun itse on unohtunut
kaurismäkeläisiin kulisseihin

[nyyyps]

Tämä huone on pimeä.
Lattiat ja seinät vaiti,
minunko hengitykseni täällä huutaa?
Voima ynnä vastavoima,
en kuule sinua.
Tälle tunteelle ei ole nimeä.

Tämä mieli on pimeä.
Kaikkeen tottuu, lusikkaan perseessä ja jääpuikkoon astiakaapissa,
metelisi puuttuu.
Näin on kylmä olla.
Tälle ajatukselle en osaa antaa nimeä.

Tämä olo on pimeä.
Itseäni ahtaammassa kolossa kupeiltani jatkuu peninkulmien autius.
Hengitykseni karjunta hokee jotain.
En ymmärrä. Onko sillä nimeä?

Tämä huone on pimeä.
Vesikiertoinen lämmitys kiljuu, se mantraa jotain.
Mantraa valottomuutta hätyytteleviä säkeniä, erotan niiden aikana jotain.
Aivan kuin se toistaisi jotain nimeä.

Tule jo, aja pois pimeä.

[NaiNeN]

Kaunista herkkää 

[Jarre]

Tunnen kuinka tuuli kylmästi osuu kasvoihin.
Täällä on hyvä olla. Täällä on rauhallista olla.
Täällä kipuni saa raikua pitkin aaltoja kenenkään siitä tietämättä.

Kipu jota kannan nykyään melkein ylpeydellä.
Kipu joka alkoi kauan aikaa sitten ja toistaa paikasta toiseen,
Aikakaudesta toiseen samana kuin ennenkin

Kipu joka sumentaa järjen.
Kipu joka saattaa toimimaan siten että et normaalisti toimisi
Kipu josta en kerro kenellekkään.

Hymyilen kun tapaan sinut.
Hymyilen kun naurat iloisesti.
Hymyilen kun silitän kasvojesi niin pieni piirteitä.

Sinulle en koskaan kerro kivusta.
Sinulle en koskaan kerro että pelkään.
Sinun pitää elää se ilo johon minä en oikeasti pysty.

Havahdun veden osuessa kasvoihin.
Kipu on vellonut aaltojen mukana jo kauan.
Tarpeeksi kauan.

On aika jättää se tänne kunnes se taas toistaa itseään minussa.
On aika olla tyytyväinen.
On aika auringon.

On aika jättää muisto sinusta jälkeen.
Elää sinusta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia.
Elää kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut.

Nauttia tästä ajasta kipujen välissä.
Nauttia niistä pienistä asioista jotka menettävät merkityksensä kivun palatessa.
Työntyä taas eteenpäin tässä raa'an tuulen ympäröivässä maailmassa.

Etsien yhä uudelleen uutta kipua tulevaksi.
Koska tämän takia minä elän.
En rakkauden, lämmön tai onnellisuuden.

Vaan kivun takia minä elän.
Kipu saa minut voimiini.
Kivusta tiedän että elän.

[NaiNeN]

 

[GILlian]

Jarre   

[nyyyps]

Roiskis.

[[:]Kylkiluu[:]]

Pieni, pieru, pierulainen, pieree ja pirauttelee; rutisten rupattelevi, ripulirako raikahan, piruiksensa pierautelloo.
Pökäleensä pynnii pönttöön kelpo sonni. Anna tulla pitkä monni. Etkö suostu, teräkseksikö tekeytyvit.

Löyhkä kuin tuonelan purolla pahalla, tiheänä leijuu ei oo reiluu. Suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuka lonkaellut.

Poikkiteloin, nutturalla, pois must liikui otus musta. Rumalla rullalla, mielellä matalalla.