Ei niin herkkää lyriikkaa

[GILlian]

mokomasta nekrofilisesta tarinasta

Mulla nyt voi olla kiero mieli, mutta tosta pidin..

[nyyyps]

makasin pimeässä huoneessa
avain rapisti lukkoa

älä ole vihainen

käsi housuissa
kosketit
kuvotti
viina haisi
minun vikani että joit
minun vikani että voit pahoin
minun vikani että maailma on paha

älä koske

pakko leikkiä mukana
pelotti

käänsit minut
levitit jalkani

en halua

työnnyit sisään

en halua

sattuu

suussa maistui veri
pakko purra poskeen haava etten itke
en saa itkeä
ainakaan sitä ei saanut näyttää

tukistit
ei se satu
jokainen työntö sattuu enemmän

en uskaltanut päästää minkäänlaista ääntä
laukea jo
lopeta

tahdon pois
TAHDON POIS

ei saanut itkeä
ei saanut näyttää että pelottaa

mitä pahaa minä tein
mitä minä aiheutin
olin häkissä
olin nukkesi
nätti

nukke otettiin mukaan jos sillä oli rahaa
nukke otettiin mukaan kun piti edustaa
nuken piti hymyillä

nukahda jo
tahdoin pois
POIS POIS POIS POIS

pakenin
en sietänyt vessan loisteputkivaloa
itkin
oksensin

minun syy

[GILlian]

Toivon mielessäni sen olevan vain kirjoitus..

[nyyyps]

Toivon mielessäni sen olevan vain kirjoitus..

Olen käynyt läpi tuon turhan monta kertaa.

[GILlian]

Pirun sarvet sulla näin,
otit käsistäni kiinni ja huusit.
Satutit sä sisintäin,
vaik hyvää tekeväs luulit.

Alasti allasi olen vain,
katson silmiisi vihaisiin.
Mustelmat vain sulta sain,
jäi kipu iäksi mieliin nuoriin.

Jotain typerää sä mulle teit,
otit kuvaa kuin muistoksi musta.
Näytit mulle ja pois sen veit,
oli vitsi se hyvä vain susta.

Liekö sulla se vieläkin,
sitä joskus illoin mietin.
Samapa tuo mihin joutui ne,
kyllä paljon silloin siedin.

Kuvissas oon hento vain,
vielä pieni tyttönen.
Alaston oon varreltain,
koskemattomuus suloinen.

Tiennyt ei tuo tyttönen,
miten julma olet sä vaan.
Muttet saanut koskaan minua,
sitä ylpeenä kantaa mä saan.

Siitä kiitoksia itsellein,
on eheä tyttönen.
Se tyttö elää muistoissain,
nyt on jo aikuinen.

Vielä välillä sitä mietin mä,
miten mahtaa se sua kaivella.
Oisit miettinyt miten mua kohtelit,
seilaat heikolla laivalla.

Näen sua aina mä välillä,
silloin hymyyn taittuu suu.
Epätoivosi sun kun mä nään,
siitä mieleni rauhoittuu.

Kiduttaa sua mä tahdon vaan ja
antaa ymmärtää.
Sillä joku päivä viel palkinnon saat,
näkyy silmissäs pirun pää.

[GILlian]

Toivon mielessäni sen olevan vain kirjoitus..

Olen käynyt läpi tuon turhan monta kertaa.

kaikki sanat turhia..-halaus-

[Arathon]

Usein lukiessaan sitä huomaa kuinka helppoa onkaan elämä. Sitten seuraavaksi haluaakin riistää itsensä pumpulista. Se on hankala juttu, haluaa kärsiä ja olla viisas, mutta pelkää tuhoutuvansa siinä rytäkässä.Siksi täytyy vain joka sanan ja ajatuksen jälkeen myöntää olevansa typerys.

[nyyyps]

Usein lukiessaan sitä huomaa kuinka helppoa onkaan elämä. Sitten seuraavaksi haluaakin riistää itsensä pumpulista. Se on hankala juttu, haluaa kärsiä ja olla viisas, mutta pelkää tuhoutuvansa siinä rytäkässä.Siksi täytyy vain joka sanan ja ajatuksen jälkeen myöntää olevansa typerys.

No, ainakaan et tuhise tarinoille, joissa jollakulla menee huonommin, sulla taitaa olla paljonkin kykyä sympatiaan. Et sinä silloin voi olla typerys.

[Arathon]

kai minäkin voin yhden runon sitten laittaa. tää kertoo..tai enpäs kerrokaan. kirjoittaminen on yhä perseestä

Liian kauan vain
eli hirviöille hän
Joka yrittää itkeä itselleen
tuntien katseet selässään

Ne ovat kaukana sinusta
Ne ovat sinussa
Näet kauas, näet sinne
Missä emme ole vielä käyneet

Jää verhon takaa katsomaan
Palvomaan auringon kuvaa
Kun syksy lehdet pudottaa
Pehmentämään maahan kaatuvaa

Musta henki liikkuu lähemmäs
se hiipii pitkin käytävää
Kulkee vierellä kai sinne asti
missä ei ole mitään

Valo matkaa kauas tänne
Sillan alle suistoihin
Hahmo kauan putoaa
Pelkää maata vaan toivoo loppua

[GILlian]

Kirjoittaminen on luomista..ja luominen on tuskaa..