Paljonko uskot muuttuvasi tai pysyväsi ennallaan

[Pyöveli]

Kävisin koulun loppuun, hakisin töitä, hommaisin jonkun mukavan kämpän. Saattaisin sijoittaa rahaa muutaman sadan tuhannen edestä. En luultavasti kertoisi ikinä kenellekän voitosta. ajatuksena olis siis elää ns tavallisesti, hittoako sitä muutamasta miljoonasta sekoamaan, eihän niillä edes kovi kauan perseilis 

Ja potista saattais irrota jokunen euro apatsen ylläpitämiseen 

[Atomisaattori]

Tuolla rahalla vois hetken aikaa miettiä työtä haluaa tehdä 

[[:]Kylkiluu[:]]

Ihmisenä en usko muuttuvani millään tavalla. Elämäntyyli muuttuisi kyllä melko radikaalisti... Maksaisin lainat pois, ostaisin kivan talon ja kesämökin. Opiskelisin vuosikausia ja tukisin muutamaa itselleni tärkeää hyväntekeväisyysjärjestöä. Lapsilleni perustaisin jonkinlaiset rahastot ja maksaisin lähisukulaisten lainat pois. Nauttisin loppuikäni siitä tunteesta, ettei tarvitse kitkuttaa 

[nyyyps]

Lähisukulaiset saa lahjaveron maksettavakseen.

[[:]Kylkiluu[:]]

Totta 

[nyyyps]

Ottavat sitä varten lainan, takailevat keskenään ristiin toisiaan ja itse voi hohottaa, kun on jokaisen pelastanut mutta vain vähän.

[GILlian]

Oma kämppä, koira, sukulaisilta lainat poies ja iheltä myös...lapsille uusia vaatteita..kesämökki..ja toinen auto..siinä tärkeimmät.
Sitte, tahtoisin antaa hyväntekeväisyyteen rahaa...moneen paikkaan vähän..

[[:]Kylkiluu[:]]

Ovat loppuikänsä kiitollisuudenvelassa siitä, että heidät vapautettiin veloistaan antamalla uutta velkaa  Ristiin takailu tiivistää perhesuhteita kivasti

[nyyyps]

Mulla varmaan visukinttuus ja vainoharhasuus rahan päälle varmaan pahenis ihan häiriöön asti ja sen käyttäminen olis vieläki vaikeampaa ja pienenki ostoksen tekeminen olis omantunnonsota.
Nykysellään, mitä enempi tilillä on rahaa, sitä vaikeampi siitä on luopua, ja sitä mukaa ku se vähenee, voimistuu semmonen "gone already" -asenne.

[spuge]

Luulen että moisen mahdottomuuden kohdalle osuessa ensin ryyppäisin ja rälläisin kuukauden  Jos tosta hengissä selviää niin sitten voikin palata normielämään...