SM-Liiga 2012-2013

[metuzalem]

Näin mökkisaunalla Tuijan  isot tissit ja komean poslarin, kun se meni pillusillaan uimaan

[peter]

[Betonishamaani]

Poslari on kyllä komea mies pillusillaan

[[:]Kylkiluu[:]]

Poslari pimppisillään on ollut kyllä mieleenjäävä näky, se mitä joka vuosi lähden hakemaan 

[metuzalem]

poslari on ihan karsee    Siiitä ei oo iloo kellekään, piimät poskilla

[metuzalem]

"Siihen se Markkukin vittu suussa nukahti", tokaisi turkulaisen suurperheen äiti pitkän ja väsyttävän nukkumaanmenotaistelun jälkeen ja siirteli vitjamunia huuliltaan

[The Änes]

Pitikös täällä jutella jalkapallosta

[Örtzi]

Taksonomin Painajainen

PLATYPUS

  Nokkaeläinten lahkoon kuuluu ainoastaan vesinokkaeläin sekä kolme harottavien piikkien peittämää nokkasiililajia. Vesinokkaeläinten heimossa on vain yksi suku ja siinäkin tulkinnasta riippuen vain yhdestä neljään asuinpaikkansa mukaan nimettyä vesinokkaeläinlajia. Australian vesinokkaeläin on atinalaiselta nimeltään Ornithorhynchus anatinus
- tuttavien kesken platypus.

Vesinokkaeläin on pituudeltaan noin 60 cm ja elää 10 - 15 vuotiaaksi. Australialaisen platypuksen häntä muistuttaa majavaa, lattea ruumis joiltakin piirteiltään saukkoa, poskipussit hamsteria, erittäin voimakaslihaksiset etujalat leijonaa, turkki voisi olla lainassa nisäkkäältä, mutta koiraiden takajalkojen myrkkykannukset tuovat mieleen käärmeen, varpaiden välinen kuronta on yhteinen sammakon kanssa, ja nokka voisi olla lainassa ankalta. Vesinokkaeläin munii kuin lintu, matelija tai dino ja hoitaa pienokaisiaan kuin kissa, ui kuin kala ja kaivaa räpylänsä piilotettuaan kuin myyrä.

Platypuksen takajalat ulkonevat ruumiista kohtisuoraan sivulle kuten matelijoilla. Ja rintakehän luustossa on piirteitä joita löytyy muualta vain therapsideilta. Niillä on ainoina nisäkkäinä yhteinen aukko suolistolle, munuaisille ja sukuelimille matelijoiden ja lintujen tapaan. Tästä nk. yhteisuolesta tulee sana "kloaakkieläimet". Hampaiden virkaa toimittaville sarveislevyille ja 15 mm pituisille nahkamunille en löydä vertailukohdetta, olen pahoillani.

Virallisesti vesinokkaeläin on siis nisäkäs, mutta eläimessä kyseenalaistuu koko luokittelun periaate. Platypus on liskolintu-fossiilin tavoin mosaiikkia. Vesinokkaeläimellä ei ole erityisiä nisiä, vaan maito tihkuu nokkasiilin tavoin tietyistä ihon alueista läpi ja valuu turkkia pitkin poikasten nuoltavaksi.

Platypus syö päivittäin puolen painonsa verran ruokaa, eikä voi kerätä tarpeeksi sapuskaa talviunia varten. Niinpä eläin joutuu talvisinkin pulahtamaan jääkylmiin vesiin ja omistaa turkkinaan erään parhaan tuntemistamme eristeistä, sekä pystyy säätelemään aineenvaihduntansa tarvittaessa hyvin kiivaaksi. Nokkasiili ja nokkaeläin ovat ainoat tunnetut munivat nisäkkäät.

Nimensä vesinokkaeläin on tietenkin saanut tutkijoita eniten kiinnostaneesta elimestä, eli nokastaan. Uidessa ja kaivaessa eläimen silmä- ja korva-aukot ovat sarveispoimuvisiirin sulkemat ja vedessä platypus heiluttaa nokkaansa puolelta toiselle kolmisen kertaa sekunnissa. Nokan yläosa sisältää herkkiä, sähköisiä hermosensoreja, jotka aistivat vesiympäristön tapahtumat paljon herkemmin, kuin mihin tavanomaisemmilla aisteilla pääsisi. Sarveispiikkien koristaman kielen ansiosta nokka on myös kuin siivilä, joka suodattaa lävitsensä vain veden.

Littana häntä toimii kamelinkyttyröiden tapaisesti energiavarastona (1). Uidessa platypuksen häntä toimii melana, mutta maalla se painetaan pois tieltä mahaa vasten. Tähän ostoskassiin vesinokkanaaraat voivat kerätä maalta kaikenlaisia hyödyllisiä pikku artikkeleita, kuten varmasti ymmärrämme. Vesinokkaeläimet kaljuuntuvat hännästä, sillä käytäviä kaivaessaan platypus ei kuljeta maata ulos, vaan tamppaa sen lumilapiota muistuttavalla hännällään kovaksi lattiaksi. (Vrt. Kummelia silvennoinimus.) Puoliympyrän muotoiset käytävät rakennetaan yllättävän ahtaiksi, sillä tämän ansiosta platypuksen ei tarvitse pudistella itseään vedestä.

Eräs ennakkoluuloton tutkija ruiskutti - mitä ilmeisimmin vaimoltansa salassa - pienen määrän platypuksen myrkkyä käsivarteensa ja valitti jonkin ajan kuluttua sietämätöntä kipua. Nisäkkäille ainutlaatuisen myrkkypiikin biologisesta merkityksestä ei olla selvillä. Naaraiden tullessa sukukypsiksi ne menettävät myrkkynsä, mutta urosten myrkky tulee voimakkaammaksi. Sivumennen sanoen mielenkiintoinen yksityiskohta on myös leijonan häntätupsun kynsimäinen sarveispiikki, jonka tarkoituksesta esitetään ainoastaan arvailuja.


Summa summarum

Platypus edustaa kapinaa. Kun ensimmäiset kuvaukset mosaiikkimaisesta vesinokkaeläimestä kiirivät parisataa vuotta sitten Eurooppaan, pidettiin niitä pilana kehitysbiologien kustannuksella. Vaikka tutkijat saivat vuonna 1799 operoitavakseen kyseisen eläimen, arveltiin sen silti olevan väärennös.

Onko kehitys unohtanut vesinokkaeläimen aikain saatossa Australian pimeisiin vesiin, vai onko vesinokkaeläin esimerkki ID-hypoteesin improvisaatiosta? Makroevoluution kriitikot ovat ehdottaneet, että taksonomiaan tulisi ottaa mukaan uusi luokka "sekalaiset", ja myöntää ettei näitä saa sopimaan mihinkään keinotekoisen systemaattiseen luokitukseen. Ongelma on se, että eriskummalliset elintoiminnat takavasemmalta ja äärioikealta olisi alkunisäkkäästä tapahtuneessa evoluutiossa säilyttää aikakausia toimivina. Fylogeneettisesti Platypuksen olisi täytynyt seilata puolelta toiselle.

Lajit eivät aina kunnioita oletettuja kehityksen suuntaviivoja, vaan ovat juuri sellaisia kuin haluavat ja ajautuvat ekologisten lokeroiden sijasta piippuhyllyihin (2).


Viitteet:
1. Kamelin kyttyrät eivät siis sisällä vettä, vaan rasvaa. Kamelilla ja dromedaarilla ei ole nahan alla minkäänlaista eristävää rasvakerrosta. Rasva voidaan hajottaa energiaksi ja vedeksi. 125 litran juomatauoilla vesi imeytyy kaikkialle kudoksiin ja sitten voidaankin taas sinnitellä jopa seuraavat kymmenen kuukautta elossa ilman vettä.
2. Werner Gitt, K.-H. Vanheiden, If Animals Could Talk, s. 94. CLV, 1994.


Oikoluettu Helsingin yliopiston biotieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Helix ry:n julkaiseman Vapaa Radikaalin numerosta 4/98.
Esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta Helixin virallista kantaa.

  Pauli.Ojala@gmail.com


May 7th 2008

http://www.genomeweb.com/issues/news/146780-1.html

Platypus Genome Sequenced!!!

NEW YORK (GenomeWeb News) – An international team of scientists today reported that it has sequenced the genome of one of the most unusual creatures on earth: the platypus.

In a paper published online today in Nature, the team described this feat — along with some of its conclusions about the evolution of this furry, egg-laying, duck-billed, milk-producing, toothless, and venomous animal. Five additional papers, published in the journal Genome Research this week, apply information discovered from the platypus genome to specific research on everything from venom production to RNA pathways to development.

The platypus genome is expected to augment monotreme conservation efforts. And, researchers say, having the platypus genome on hand will also aid comparative mammalian studies.

With its apparent combination of mammalian, reptilian, avian, and unique features, the platypus has long puzzled biologists. Along with other egg-laying mammals such as echidna, the platypus belongs to a taxonomic group called Monotremata, often considered a sub-class of mammals that branched off an estimated 160 to 210 million [RADIOACTIVE IMAGINARY: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Molecular_Clock.htm ; http://www.helsinki.fi/~pjojala/Mryr.htm ] years before so-called therians — marsupials (Marsupialia) and placental mammals (Placentalia). It has 52 chromosomes, ten of which are sex chromosomes.

Among its most notable features, the platypus has a sensitive electro-sensory system that it uses to capture invertebrate prey, and a unique venom system: males are venomous during mating season, with venom being released from spurs in the animals' hind legs.

Lead author Wes Warren, assistant director of Washington University School of Medicine's Genome Sequencing Center, and his colleagues used whole-genome shotgun methods to sequence the 2.2 billion base pairs in the platypus (Ornithorhynchus anatinus) genome to about six times coverage. This proved no small task, given that roughly half of the platypus genome is made up of repetitive sequence.

From the 1.84 gigabases of assembled sequence — obtained from 26 million reads — they ordered 437 megabases onto 20 chromosomes, localizing sequences by fluorescence in situ hybridization. Not surprisingly, the authors found, "[t]he platypus genome, as well as the animal, is an amalgam of ancestral reptilian and derived mammalian characteristics." [MOSAICS LEND EVIDENCE TO CREATION AND DECAY THEORY SINCE THE TOPOLOGY OF THE PHYLOGENETIC TREES ARE CONTRADICTORY]

Even so, there were some unexpected finds. For example, the platypus genome contains an unanticipated number of small nucleolar RNAs — about ten times as many as therian mammals. As for its other small RNA pathways, some are similar to mammals, while others are more similar to birds, specifically chickens. The researchers also found a group of some 183 new miRNAs that appear to be unique to platypus and echidna. The majority of these belonged to nine clusters, five of which are on the X1 chromosome.

Two of the accompanying papers in Genome Research describe these platypus RNA pathways in more detail. The first, by senior author Gregory Hannon, a Cold Spring Harbor Laboratory biologist, and his colleagues focuses on platypus small RNA. For that study, Hannon and his colleagues deep sequenced six platypus and echidna tissues to better understand small RNA pathways and their tissue-specific expression.

The second, by University of Münster experimental pathologist Jurgen Brosius and his colleagues, deals specifically with the more than 200 platypus snoRNAs. By comparing them with those in other mammalian and vertebrate groups, Brosius and his team found new features in platypus snoRNAs that provide insights into snoRNA evolution. [DEVOLUTION WOULD BE A MORE ACCURATE PHRASE]

Based on the Ensembl pipeline, Warren and his team predicted that the platypus genome contains 18,527 protein-coding genes — approximately the same number as humans and opossum. They also did whole-genome alignments between the platypus sequence and sequence from human, dog, mouse, opossum, and chicken, and looked at the genetics behind characteristic platypus features.

"Of particular interest are families of genes involved in biology that links monotremes to reptiles, such as egg-laying, vision, and envenomation, as well as mammal-specific characters such as lactation, characters shared with marsupials such as antibacterial proteins, and platypus-specific characters such as venom delivery and underwater foraging," the authors wrote.

In a separate paper in Genome Research, senior author Katherine Belov, a veterinary researcher at the University of Sydney, and her colleagues looked more closely at the evolution of genes related to the platypus' venom and venom delivery system and to their defensin genes in general.

Meanwhile, senior author Jennifer Marshall Graves, a biologist at the Australian National University, and her team published a Genome Research paper comparing platypus sex chromosomes with those of other animals. They concluded that platypus sex chromosomes are distinct from those of therians and are more similar to those of birds.

Finally, senior author Sheau Teddy Hsu, an obstetrics and gynecology researcher at Stanford University, led a group of researchers who used information about platypus genetics to help them understand testicular descent in therian mammals. That work is also appearing in Genome Research this week.

"The fascinating mix of features in the platypus genome provides many clues to the function and evolution of all mammals," Richard Wilson, director of Washington University's Genome Center and senior author of the Nature paper, said in a statement. "By comparing the platypus genome to other mammalian genomes, we'll be able to study genes that have been conserved through evolution."

The platypus genome sequence is available online at GenBank.

[Örtzi]

Peräpukama eli hemorroidi on peräaukkokanavan väljä, pullistunut laskimo, eräänlainen suonikohju.[1] Se sijaitsee peräsuolen alimman osan pitkittäisissä limakalvopoimuissa. Jos pukamaan hyytyy verta, se tukkeutuu eli kureutuu ja tulee erittäin kipeäksi. Peräpukamat ovat yleinen, mutta vähänpuhuttu vaiva.
Sisällysluettelo

    1 Ulkoiset ja sisäiset pukamat
    2 Altistavat tekijät
    3 Pukamien ennaltaehkäisy
    4 Omahoito
    5 Lähteet

Ulkoiset ja sisäiset pukamat
Ulkoiset peräpukamat.

Peräpukamat jaetaan ulkoisiin ja sisäisiin pukamiin. Ulkoisten pukamien oireita ovat kutina, kirvely ja tunnettavissa oleva pukamakudos peräaukon seudulla. Myös hematoomia eli verenpurkaumia peräaukon suulla voi esiintyä. Sisäisten pukamien oireita ovat verentulo ulostamisen yhteydessä sekä vakavammissa tapauksissa pukamien pulpahtaminen näkyviin ulos peräaukosta.[2]
Altistavat tekijät

Altistavia tekijöitä ovat pitkäaikainen ummetus, ulostaessa tapahtuva voimakas ponnistaminen, runsas istuminen, ylipaino sekä raskaus.[1] Myös krooniset suolistosairaudet ja ärtynyt paksusuoli altistavat peräpukamille.[2]
Pukamien ennaltaehkäisy

Tärkein keino pukamien ehkäisyssä ja omahoidossa on suolen toiminnan normalisointi. Kovavatsaisuutta voi välttää syömällä riittävästi kuituja. Myös liikunnan ja runsaan päivittäisen vedenjuonnin on todettu vähentävän ummetusta.
Omahoito

Jos pukamat oireilevat, niitä on syytä hoitaa. Kun oireet eivät ole pitkittyneitä (yli 2–3 viikkoa kestäneitä) tai häiritseviä, ei lääkäriin tarvitse ottaa yhteyttä, vaan pelkkä omahoito riittää.

Suolen säännöllinen toiminta on tärkeää saavuttaa. Niin ripuli kuin ummetuskin on haitaksi peräpukamille. Kuidut ja liikunta auttavat pitämään suoliston tasapainossa. Peräaukon hygieniasta on syytä pitää huolta pesemällä peräaukon alue haalealla vedellä, tai ottamalla parin minuutin istumakylpy aina ulostuksen jälkeen. Peräpukamiin on saatavilla myös lääkehoitoa. Apteekeista on saatavissa ilman reseptiä erilaisia voiteita ja peräpuikkoja tilapäiseen käyttöön.[2][1]

[Morgan]

http://www.satakunnankansa.fi/KiekkoKansa/1194808319222/artikkeli/lyotiinko+tappara-valmentajaa+.html

Hyviä kommentteja, jätkä meni ja tuli jäätä myöden  ja pitäis tosiaan olla 7-metriset kädet, että yltäis sinne. 


Paras:
"Takatukka vain pöllähti, kun seisomakatsomon takana
makkaramyyjät avasi ulko-ovet.
Apu: Enenmän geeliä seuraavaan Porin peliin." 

Sitten asiaan taas
Eikös Kahvakorpi meuhkannut siitä Lähteenmäen näyttelemisestä otteluvalvojalle. Ei Kahvaa kyllä ole voitu vaihtoaitiossa katsojien toimesta lyödä sillä ei mitenkään yltä, sitä en tiedä onko sitten käytävillä tapahtunnut jotain.
Sitten tapaus Lähteenmäkeen. Ei missään nimessä ole ulosajonpaikka, kyllä heittää sellasta porintyöväenteatterin joutsenlaulua että siinä ammattinäytteliäkin kalpenis. alla video
http://www.iltalehti.fi/smliiga/2013041816920534_sm.shtml