Naisten ja miesten välinen ero

[jomppa]

Naisten ja miesten välinen ero
Olipa kerran kaveri jonka nimi oli sanotaan nyt vaikka Fred. Ja hän
tapaili Martta-nimistä tyttöä. Hän pyysi Martan kanssaan elokuviin ja
heillä oli hyvin hauskaa. Parin päivän päästä hän pyysi Martan ulos
syömään, Martta suostui ja taas heillä oli tosi kivaa.

He jatkoivat toistensa tapaamista säännöllisesti, ja jonkin ajan
kuluttua he eivät enää tapailleet muita kuin toisiaan. Ja sitten, eräänä
iltana kun he olivat ajamassa kotiin, Martan mieleen juolahti eräs
ajatus, ja sen enempää ajattelematta hän sanoi sen ääneen: "Oletko
tullut ajatelleeksi, että juuri tänään on kulunut tasan kuusi kuukautta
siitä kun aloimme tavata toisiamme?"

Autossa on hiljaista. Martan mielestä se on hyvin kovaäänistä
hiljaisuutta.

Hän ajattelee: Vaivaakohan häntä se mitä sanoin...? Ehkä suhteemme on
hänen mielestään rajoittanut hänen elämäänsä, ehkä hän ajattelee, että
yritän pakottaa häntä sitoutumaan johonkin, jota hän ei tahdo... tai ei
ole valmis...

   Ja Fred ajattelee: Voi juku, kuusi kuukautta.

Ja Martta ajattelee: Mutta hei, enhän minäkään ole varma haluanko
tällaista suhdetta. Joskus toivon, että minulla olisi vähän enemmän
tilaa, niin että olisi aikaa ajatella haluanko todellakin suhteemme
kehittyvän siihen suuntaan, että meistä tulee koko ajan läheisempiä...
tarkoitan, mihin me oikein ollaan menossa? Aiotaanko me vaan jatkaa
toistemme tapaamista tällä tasolla ? Suunnistammeko kohti avioliittoa?
Lapsia? Koko elämä yhdessä? Olenko valmis senlaatuiseen sitoutumiseen?
Tunnenko minä edes tätä tyyppiä?

Ja Fred ajattelee: Kuusi kuukautta, hmmm, se tarkoittaa siis... joo,
helmikuussa alettiin tapaileen eli heti sen jälkeen kun auto tuli
korjaamosta, joo eli se tarkoittaa sitä... Voi pahus, öljyt pitää taas
vaihtaa!

Ja Martta ajattelee: Voi ei, nyt hän on ärtynyt, sen näkee naamasta.
Ehkä minä tulkitsen häntä ihan väärin... ehkä hän haluaakin enemmän
suhteeltamme, enemmän läheisyyttä, enemmän sitoutumista... ehkä hän on
vaistonnut jo ennen minua, että minulla on omat epäilykseni asiasta...
Niin, sitä sen täytyy olla, siksi hän ei halua puhua omista tunteistaan.
Hän pelkää tulevansa hylätyksi.

Ja Fred ajattelee: Pitää tutkituttaa voimansiirto vielä uudestaan, vitun
väliäkö sillä on mitä ne mulkut sanoo, ohjaus ei vieläkään ole kunnossa.
Ja tällä kertaa on parempi olla syyttämättä kylmää ilmaa, mitä vitun
kylmää ilmaa, siellä on lämpöasteita, ja tää kosla kulkee kuin jäteauto
ja mä maksoin niille roistoille pari tonnia...

Ja Martta ajattelee: No nyt hän on vihainen. Enkä voi syyttää häntä
siitä. Minäkin olisin. Tunnen itseni niin syylliseksi, kun pakotan hänet
käymään tämän kaiken läpi. Mutta en voi sille mitään, en ole varma
tunteistani.

Ja Fred ajattelee: Luultavasti ne sanoo että siinä on vain puolen vuoden
takuu... valopäät!

Ja Martta ajattelee: Ehkä olen liikaa idealisti, odotan ritaria
valkoisella hevosella, kun istun tässä tosi kivan tyypin vieressä,
jonkun jonka kanssa viihdyn, josta välitän, joka välittää minusta... Ja
joka on tuskissaan minun itsekeskeisten koulutytön unelmieni takia.

Ja Fred ajattelee: Takuu? He haluavat takuun? Minä annan heille takuut
perkele ja työnnän ne sinne mihin aurinko ei paista ikinä.

   "Fred?" Martta sanoo.

   "Mitä?" Fred sanoo säikähtäneenä.

"Ole kiltti, äläkä kiduta itseäsi tällä tavalla," Martta sanoo ja
kyyneleet täyttävät hänen silmänsä, "ehkä minun ei olisi koskaan
pitänyt... voi luoja, tunnen itseni niin..."

   "Mitä?" Fred kysyy.

"Minä olen ihan hullu," Martta nyyhkyttää, "tarkoitan, tiedän ettei ole
mitään ritareita. Minä tosiaan tiedän sen. Ei ole ritaria eikä hevosta."

   "Ei ole hevosta...?" Fred sanoo.

   "Sinun mielestäsi olen ihan hullu, vai kuinka?" Martta sanoo.

"No et," sanoo Fred iloisena siitä, että vihdoinkin voi vastata
kysymykseen, jonka ymmärtää.

"Se on vaan... siis... tarkoitan että minä tarvitsen lisää aikaa,"
Martta sanoo.

(Seuraa 15 sekunnin tauko, jonka aikana Fred, ajatellen niin nopeasti
kuin osaa, yrittää miettiä turvallista vastausta. Vihdoin hän päätyy
omasta mielestään sopivaan vastaukseen.)

   "Niin," hän sanoo.

Martta, syvästi liikuttuneena koskettaa hänen kättään. "Voi Fred, oletko
todellakin sitä mieltä?"

   "Mitä mieltä?" Fred kysyy.

   "Sitä mieltä ajasta," Martta sanoo.

   "Ai siitä, joo," Fred sanoo.

Martta kääntää katseensa kohti Frediä ja tuijottaa syvälle hänen
silmiinsä, ja Fred tuntee olonsa epämukavaksi kun ei tiedä mitä Martta
sanoo seuraavaksi varsinkin jos se koskee hevosia...

   Vihdoin Martta puhuu. "Kiitos Fred," hän sanoo.

   "Kiitos itsellesi," Fred vastaa.

Sitten hän vie Martan kotiin. Martta makaa sängyllään, kidutettu sielu
ja nyyhkyttää aamunkoittoon asti. Fred puolestaan menee kotiin, pistää
pari nakkia mikroon, avaa oluttölkin ja television ja riemastuu
huomatessaan lätkämatsin vielä jatkuvan. Joku pieni ääni takaraivossa
vihjailee hänelle, että autossa tapahtui jotain enemmänkin, mutta hän on
melko varma ettei pystyisi sitä ymmärtämään, joten parempi olla
ajattelematta sitä.

Seuraavana päivänä Martta soittaa läheisimmälle ystävälleen, tai ehkä
kahdellekin ja he puhuvat tilanteesta vaivaset kuusi tuntia. Kaikki
tuskalliset yksityiskohdat analysoidaan; mitä minä sanoin ja mitä hän
sanoi ja kaikki ilmeet, eleet, piilomerkitykset yhä uudestaan ja
uudestaan. Tätä jatketaan päivästä päivään, viikosta viikkoon,
kuukausia... Eikä lopputulos koskaan kuitenkaan selviä. Toisaalta he
eivät myöskään kyllästy aiheeseen.

Fred puolestaan, kun on pelaamassa futista kaverinsa kanssa joka myös
tuntee Martan, pysähtyy kerran kesken pelin ja kysyy: "Bill, tiedätkö
onko Martalla joskus ollut hevonen...?"

   Ja tässä on miesten ja naisten välinen ero.

[Josse]

[NaiNeN]

Valitettavan totta 

[[:]Kylkiluu[:]]

Tuossahan se taitaa pitkälti olla 

[Dimmu Burger]

Ettekö ole kuulleet erästä osuvaa viisautta?
Miehet antavat hellyyttä saadakseen seksiä ja naiset antavat seksiä saadakseen hellyyttä. Eikö se ole ihan 50-50 tilanne?

[[:]Kylkiluu[:]]

Vaikeus piileekin siinä, kumman tulee antaa kumpaa ensin saadakseen tarvitsemansa 

[Dimmu Burger]

Pillun jälkeen rupeaa väsyttämään

[NaiNeN]

Ensin pittää miesten antaa, muuten naiset jää tyhjin käsin 

[Josse]

[Josse]