Ei niin herkkää lyriikkaa

[Örtzi]

Pieni lapsi, kipeä, huutaa.
Lisää olutta, norttia, ole hiljaa.
Vittu, eikö tuo opi, nyrkkiä, saan juoda.
40.6, ei ole kuume eikä mikään.
Juon lisää, kakara, saatana, sut opetan.
En ole isäni, lastani rakastan.
Isäni, kai minuakin.

[[:]Kylkiluu[:]]

Tuosta aihepiiristä en saa kirjoitetuksi. Mikään ei kuvaa kokemusta laiminlyödyksi tulemisesta itselleni riittävästi 

[Örtzi]

Liian raadollistahan tuo on mullekin. Eka kerta kun sain jotain ulos. 

[[:]Kylkiluu[:]]

Olen mieluiten sohimatta sitä kohtaa itsessäni vaikka tiedän, että ilmaisu tällä luontevimmalla tavallani olisi terapeuttista...

[Örtzi]

No, pikkuhiljaa. Ei mullakaan isä ole ollu kuin 15 vuotta mullan alla.

[[:]Kylkiluu[:]]

Elää vielä ja toivottavasti pitkään, se on mulle rakas kaikesta huolimatta... Annoin anteeksi itseni vuoksi mutta en edes halua unohtaa 

[Örtzi]

Me saatiin ukon kanssa liki kaikki sovittua ja homma näytti hyvälle, molemmat tykkäs pitää yhtyttä jne. Sitten tuo sai 47 vuoden korkeassa iässä slaakin ja mä kannoin 24 ikäisenä hautaan.
Onhan niitä menny muillakin, en sitä, harva on kuitenkin 30 kilometrin päässä puhelimessa ja kuuntelee kun isi saa sen viimisen slaakin. 

[[:]Kylkiluu[:]]

  Sanattomaksi vetää...

[GILlian]

On se hienoo jos mies puhuu..vaikka sitten sanojen kautta paperille...

iso asia.

[[:]Kylkiluu[:]]

Tummaan graniittiin kaiverrettu nimi
ei erotu rivistä mitenkään
mitätön kuten tältä paikalta
viimeisen sijansa saanut
Lyhyeksi jäi elämä
merkitykseltään varsin vähäiseksi
lähti tyylilleen uskollisesti
säälittävänä olentona
itkien ja alleen laskien
virne vihdoinkin kasvoilta häviten

Tulin kertomaan etten muistele pahalla
vaikka panit minua vuosia halvalla
En polje maata, en sylje yllesi
en solvaa muistoasi alatyylisesti
Mutta kuule kuinka makeasti nauran 
polvilleni hervottomana putoan