Keräilläänpäs vitsejä

[Puukko Boris]

SIVU VAIMON PÄIVÄKIRJASTA:

Lauantai-ilta - Mieheni käytös on outoa. Olimme sopineet tapaavamme
yhteistä kahvikupposta varten. Olin ollut ostoksilla ystävieni kanssa
koko päivän ja ajattelin että ehkä hän on loukkaantunut, koska olin
hieman myöhässä. Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään. Keskustelu ei
sujunut, hän oli hiljainen. Ehdotin, että siirtyisimme jonnekin
hiljaisempaan paikkaan, jotta voisimme keskustella. Tähän hän
suostuikin mutta pysyi kuitenkin hiljaa. Kysyin häneltä oliko hänellä
murheita - hän vastasi: "Ei tässä mitään." Kysyin onko minun syytäni,
että hän on vaitonainen ja juro. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää
eikä minun pitäisi olla huolissani.
Kotimatkalla kerroin hänelle rakastavani häntä, hän hymyili ja jatkoi
ajamista. En voi ymmärtää hänen käytöstään enkä tiedä miksi hän ei
vastannut rakkaudentunnustukseeni.

Kotona tunsin kuin olisin kadottanut mieheni johonkin usvaan, ikään
kuin hän ei enää halunnutkaan löytää minua. Hän vain istui ja tuijotti
televisiota; hän vaikutti todella kaukaiselta ja etäiseltä. Lopulta
päätin mennä nukkumaan, mieheni seurasi minua 10 minuutin kuluttua ja
yllättäen vastasi rakkauteeni ja hyväilyihini, rakastelimme, mutta
silti hän tuntui omituisen poissaolevalta. Päätin etten kestä tätä enää
vaan otin asian esille. Huomasin hänen kuitenkin nukahtaneen. Itkin
itseni huolineni uneen. En tiedä mitä tehdä. Olen jo varma että
miehelläni on suhde. Elämäni on katastrofi.


SIVU AVIOMIEHEN PÄIVÄKIRJASTA:

Lauantai-ilta - Tänään Kärpät hävisi. Vitutti, mutta sainpahan pillua.

[Betonishamaani]

Näinhän se menee...

[-]

 

[L D]

Vähän samantapainen...


Olipa kerran kaveri, jonka nimi oli sanotaan nyt vaikka Fred. Ja hän tapaili Martta-nimistä tyttöä. Hän pyysi Martan kanssaan elokuviin ja heillä oli hyvin hauskaa. Parin päivän päästä hän pyysi Martan ulos syömään, Martta suostui ja taas heillä oli tosi kivaa. He jatkoivat toistensa tapaamista säännöllisesti, ja jonkin ajan kuluttua he eivät enää tapailleet muita kuin toisiaan. Ja sitten, eräänä iltana kun he olivat ajamassa kotiin, Martan mieleen juolahti eräs ajatus, ja sen enempää ajattelematta hän sanoi sen ääneen:
- Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri tänään on kulunut tasan kuusi kuukautta siitä, kun aloimme tavata toisiamme?
Autossa on hiljaista. Martan mielestä se on hyvin kovaäänistä hiljaisuutta. Hän ajattelee: Vaivaakohan häntä se mitä sanoin..? Ehkä suhteemme on hänen mielestään rajoittanut hänen elämänsä, ehkä hän ajattelee, että yritän pakottaa häntä sitoutumaan johonkin jota hän ei tahdo... tai ei ole valmis...
Ja Fred ajattelee: Voi juku, kuusi kuukautta.
Ja Martta ajattelee: Mutta hei, enhän minäkään ole varma haluanko tällaista suhdetta. Joskus toivon, että minulla olisi vähän enemmän tilaa, niin että olisi aikaa ajatella haluanko todellakin suhteemme kehittyvän siihen suuntaan että meistä tulee koko ajan läheisempiä... tarkoitan, mihin me oikein ollaan menossa? Aiotaanko me vaan jatkaa toistemme tapaamista tällä tasolla? Suunnistammeko kohti avioliittoa? Lapsia? Koko elämä yhdessä? Olenko valmis senlaatuiseen sitoutumiseen? Tunnenko minä edes tätä tyyppiä?
Ja Fred ajattelee: Kuusi kuukautta, hmm se tarkoittaa siis joo helmikuussa alettiin tapailemaan eli heti sen jälkeen kun auto tuli korjaamosta joo eli se tarkoittaa sitä ..voi pahus, öljyt pitää taas vaihtaa!
Ja Martta ajattelee: Voi ei, nyt hän on ärtynyt, sen näkee naamasta. Ehkä minä tulkitsen häntä ihan väärin. ehkä hän haluaakin enemmän suhteeltamme, enemmän läheisyyttä, enemmän sitoutumista, ehkä hän on vaistonnut jo ennen minua, että minulla on omat epäilykseni asiasta.. Niin, sitä sen täytyy olla, siksi hän ei halua puhua omista tunteistaan. Hän pelkää tulevansa hylätyksi..
Ja Fred ajattelee: Pitää tutkituttaa voimansiirto vielä uudestaan, v..tun väliäkö sillä on mitä ne mulkut sanoo, ohjaus ei vieläkään ole kunnossa. Ja tällä kertaa on parempi olla syyttämättä kylmää ilmaa, mitä v...tun kylmää ilmaa, siellä on lämpöasteita, ja tää kosla kulkee kuin jäteauto ja mä maksoin niille roistoille pari tonnia...
Ja Martta ajattelee: No nyt hän on vihainen. Enkä voi syyttää häntä siitä. Minäkin olisin. Tunnen itseni niin syylliseksi, kun pakotan hänet käymään tämän kaiken läpi. Mutta en voi sille mitään, en ole varma tunteistani..
Ja Fred ajattelee: Luultavasti ne sanoo että siinä on vain puolen vuoden takuu, valopäät..
Ja Martta ajattelee: Ehkä olen liikaa idealisti, odotan ritaria valkoisella hevosella, kun istun tässä tosi kivan tyypin vieressä, jonkun jonka kanssa viihdyn, josta välitän, joka välittää minusta. Ja joka on tuskissaan minun itsekeskeisten koulutytön unelmieni takia..
Ja Fred ajattelee: Takuu? He haluavat takuun? Minä annan heille takuut perkele ja työnnän ne sinne mihin aurinko ei paista ikinä.
- Fred? Martta sanoo
- Mitä?, Fred sanoo säikähtäneenä?
- Ole kiltti äläkä kiduta itseäsi tällä tavalla, Martta sanoo ja kyyneleet täyttävät hänen silmänsä, ehkä minun ei olisi koskaan pitänyt, voi luoja, tunnen itseni niin...
- Mitä?, Fred kysyy
- Minä olen ihan hullu, Martta nyyhkyttää, tarkoitan, tiedän ettei ole mitään ritareita. Minä tosiaan tiedän sen. Ei ole ritaria eikä hevosta.
- Ei ole hevosta..? Fred sanoo
- Sinun mielestäsi olen ihan hullu, vai kuinka, Martta sanoo
- No et, sanoo Fred iloisena siitä että vihdoinkin voi vastata kysymykseen, jonka ymmärtää.
- Se on vaan.. siis.. tarkoitan että minä tarvitsen lisää aikaa, Martta sanoo
(Seuraa 15 sekunnin tauko, jonka aikana Fred, ajatellen niin nopeasti kuin osaa, yrittää miettiä turvallista vastausta. Vihdoin hän päätyy omasta mielestään sopivaan vastaukseen.)
- Niin, hän sanoo
- Voi Fred, oletko todellakin sitä mieltä? kysyy Martta, syvästi liikuttuneena koskettaen hänen kättään.
- Mitä mieltä? Fred kysyy
- Sitä mieltä ajasta, Martta sanoo
- Ai siitä, joo, Fred sanoo.
Martta kääntää katseensa kohti Frediä ja tuijottaa syvälle hänen silmiinsä, ja Fred tuntee olonsa epämukavaksi kun ei tiedä mitä Martta sanoo seuraavaksi varsinkin jos se koskee hevosia... Vihdoin Martta puhuu.
- Kiitos Fred, hän sanoo.
- Kiitos itsellesi, Fred vastaa.
Sitten hän vie Martan kotiin. Martta makaa sängyllään, kidutettu sielu ja nyyhkyttää aamunkoittoon asti. Fred puolestaan menee kotiin, pistää pari nakkia mikroon, avaa oluttölkin ja television ja riemastuu huomatessaan lätkämatsin vielä jatkuvan. Joku pieni ääni takaraivossa vihjailee hänelle, että autossa tapahtui jotain enemmänkin, mutta hän on melko varma ettei pystyisi sitä ymmärtämään joten parempi olla ajattelematta sitä.
Seuraavana päivänä Martta soittaa läheisimmälle ystävälleen, tai ehkä kahdellekin ja he puhuvat tilanteesta vaivaiset kuusi tuntia. Kaikki tuskalliset yksityiskohdat, analysoidaan mitä minä sanoin ja mitä hän sanoi ja kaikki ilmeet, eleet, piilomerkitykset yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä jatketaan päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukausia.. Eikä lopputulos koskaan kuitenkaan selviä. Toisaalta he eivät myöskään kyllästy aiheeseen..
Fred puolestaan, kun on pelaamassa futista kaverinsa kanssa joka myös tuntee Martan, pysähtyy kerran kesken pelin ja kysyy:
- Bill, tiedätkö onko Martalla joskus ollut hevonen..?
Ja tässä on miesten ja naisten välinen ero

[Tumppi]

Mies meni lemmikkiapinansa kanssa vakiobaariinsa, jonne omistaja oli hommannut uuden biljardipöydän. Mies joi vakiojuomaansa baaritiskillä ja apina kummasteli, kun ihmiset tökkivät kuulia kepeillä.

Apina piti kovasti kimpoilevista kivikuulista ja viimein se hyppäsi veralle, sieppasi pallon suuhunsa ja nielaisi sen. Omistaja suivaantui kovasti ja laittoi miehen sekä apinan parin viikon pakkolomalle.

Porttikiellon päätyttyä mies ja apina saapuivat baariin. Apina pysytteli kiltisti isäntänsä vieressä baaritiskillä. Sitä alkoi kuitenkin houkuttamaan suolapähkinät, joita isäntäkin naposteli. Niinpä apina otti yhden pähkinän sormiensa väliin. Arvioituaan herkkupalaa apina tuikkasi sen hetkeksi takapuoleensa. Hetken kuluttua apina nappasi pähkinän persiistään ja söi sen.

Baarin omistaja katseli toimitusta silmät pyöreänä ja kysyi apinan isännältä, että miksi ihmeessä lemmikkisi noin teki. Mies totesi, ettei apinani viimeiseen pariin viikkoon ole syönyt mitään varmistumatta, että se mahtuu tulemaan ulos ilman monen tunnin irvistelyä.

[paavo]

Saakelin hjuva!

[Susey]

Että sellaista

[jalkapuoli]

- Millainen on köyhän miehen Viagra?
- Vaimo haukkuu pystyyn.

- Millainen on nuoren miehen Viagra?
- Näytetään sokeripalaa.

- Mitä se on, jos mies puhuu naiselle tuhmia?
- Seksuaalista härintää.
- Mitä se on, jos nainen puhuu miehelle tuhmia?
- 9,95 markkaa minuutti.

- Mitä yhteistä on seksillä ja vakuutuksella?
- Mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmän ne maksavat

[Susey]

Heheh

[jalkapuoli]

Kaksi juoppoa lentomekaanikkoa roikkui Vantaan lentokentällä ja oli sumuinen päivä, eikä heillä ollut mitään tekemistä. Toinen heistä sanoi:
- Hei, ei sinulla sattuisi olemaan mitään juotavaa?
- Sori, ei ole, mutta olen kuullut, että lentokoneen polttoainetta voi juoda kuin viinaa.
Niin he tekivät. He ottivat kunnon kännit ja hauskaa oli, kuin vain juopoilla voi olla.
Seuraavana aamuna toinen heistä heräsi ja muisti edellisen illan. Hän oli varma, että jos hän nousisi ylös, niin hänen päänsä räjäh-täisi. Mutta hän otti riskin, nousi, eikä mitään tapahtunut. Olo tun-tui olevan ihan hyvä, itse asiassa se oli aivan upea, EI krapulaa! Puhelin soi ja siellä oli hänen kaverinsa. Kaveri sanoi:
- Hei, mikä on olo?
- Ihan ookoo! sanoi toinen
- Mulla on kanssa olo ihan ookoo. Eikö sullakaan ole krapulaa ?
- Ei! Se lentokoneen polttoaine on hyvää kamaa - meidän täytyy tehdä tämä useamminkin!
- Joo, niin voitais, mutta olisi yksi pikku juttu...
- Mikä se on?
- Joko olet pieraissut?
- En...
- Tota noin, älä pieraisekaan, koska minä soitan Oulusta!