Nyky nuorisolle...

[Frosti]

           Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
           kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he
           olivat nuoria.

            Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin
            suuntiin  joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen

            nuorempia
            sisaruksiaan selässään.
            Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat
            vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä
            nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en
            koskaan
            kertoisi tällaisia, vannoin... 
           

           Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten
           helppoa
           nykynuorisolla on.

            Niillä on kaikki niin vitun hyvin!

            Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!

            Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!

            Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos
           halusimme tietää
           jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.
           Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan
           itse
          materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

           Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä,
           paperille,
           kynällä.

           Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että
           sai
           kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti
           viikon.

           Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa
           musiikkia,
           piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
           Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua
           kappaleen
           radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun
           päälle ja
           pilasi koko kappaleen.

            Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.
           Ne piti
           kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.
           Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka
           perheessä.
           Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin
           piti
           kääntää.

           Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei
           pelastanut
           lempikasettiasi.

            Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

           Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
           Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu
           kioskilta.
           Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa.
           Ei ollut
           muita vaihtoehtoja.

           Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
           puhelimessa.
           Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin
           tuuttasi
           varattua.

           Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeronnäyttöjäkään.
           Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan
           pakko ottaa
           riski ja vastata!

           Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä
           aulaa, että
           kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä
           kiinni,
           ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit
           pari
           metriä.

           Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan.
           Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin
           varattu -
           veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.

           Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin
           vastasi -
           yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.
          Jolloin piti
           esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!

            Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita.
            Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone, Commodore 64!

          Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space
          Invaders ja
          Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat
          neliöitä.
          Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat
          neliöitä.
          Asteroidit olivat neliöitä, jotkaammuttaessa hajosivat pienemmiksi
          neliöiksi.

            Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama
           kenttä ja
           vaikeustaso ikuisuuksiin asti.  Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli
           vain
           jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin
           elämä!

           Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
           olivat
           samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se
           siitä, eipä
           tarvinnut katsoa sitä leffaa.

           Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja
           nekin
           mustavalkoisia.
           Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa
           lehdestä.

           Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli
           vain
           lauantaiaamuna.
           Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen
           piirrettyjä.

           Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa,
           koska ei
           ollut kaukosäätimiä. Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä
           säädettäessä
           piti kävellä tv:n luokse!!

          Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin "#%%/
          hyvin!

          He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi
          elämää
          80-luvulla!    E: No itekkin vielä nuori, mut tuttuja juttujahan tos oli   Varsinkin se anttilan kuvasto 

[koppis]

liian totta

[MinDBeaT]

Että semmosta

[jamppa.]

Ja nuoren näkökulma tähän asiaan on, että kyllä te vanhukset ootte tyhmiä. 

[koppis]

Ja nuoren näkökulma tähän asiaan on, että kyllä te vanhukset ootte tyhmiä. 

En minäkään mikään vanha ole mutta On sitä commodore joskus olle meilläkin kova peli

[Kumimuna]

Ja nuoren näkökulma tähän asiaan on, että kyllä te vanhukset ootte tyhmiä. 

En minäkään mikään vanha ole mutta On sitä commodore joskus olle meilläkin kova peli

Mie sitten vissiin oon vanaha, kun mulla oli commoroju 64 ennenkuin sille oli pelejä... Joutu pelit koodaaman ite, kovaa oli lapsuus, voivoivoi. 

[koppis]

Ja nuoren näkökulma tähän asiaan on, että kyllä te vanhukset ootte tyhmiä. 

En minäkään mikään vanha ole mutta On sitä commodore joskus olle meilläkin kova peli

Mie sitten vissiin oon vanaha, kun mulla oli commoroju 64 ennenkuin sille oli pelejä... Joutu pelit koodaaman ite, kovaa oli lapsuus, voivoivoi. 

Meillä oli ainakin yksi peli
Sen muistan et jos halusi siihen  ään ja öön niin piti kirjottaa tunti

[jamppa.]

Ja nuoren näkökulma tähän asiaan on, että kyllä te vanhukset ootte tyhmiä. 

En minäkään mikään vanha ole mutta On sitä commodore joskus olle meilläkin kova peli

Tietenkin. En sitä tarkottanutkaan. 10 vuoden päästä nauretaan tätäkin tekniikkaa.

[Lexa]

Tuttua... Vaan, kyllä meikäläisen aikaan oli jo vähän enempi pelejä kun sormia,
ja puhelimessa äänivalinta (ei siis kiekkoa).

[paavo]

Asuin Salossa