Ei niin herkkää lyriikkaa

[[:]Kylkiluu[:]]

Siitä onkin monta vuotta kun olen viimeksi klassista kehittelyä käyttänyt kirjoittaessa. Joskus opiskeluaikoina viimeksi 

[nyyyps]

Löytyi tuo kysymyslistalappu.
Mie ite ku olen niin sanatarkka tajuaja, niin joskus tarttee arpakuution tai tuon pitkän listan kans käyä läpitte asiatekstiä kirjottaessa joitaki kinkkisempiä sanottavia. Ku tuo sanallinen ilmaisu muutenki on niin hankalaa kun sanat loppuu yhtenään kesken.

[[:]Kylkiluu[:]]

Proosaa kirjoitettaessa käytän jatkuvasti muuttuvaa mind mapia henkilöhahmoista ja keskeisistä tapahtumista. Hitosti tajunnanvirtaa, jota sitten muokkaan. Lyriikkaa syntyy vähemmällä vaivalla mielenkiintoisen teeman ympärille 

[nyyyps]

Mulle proosa on kaikista perseintä, mitä voi yrittää saada aikaseksi. Hirveän huono olen kertomaan jotain, jota ei ole olemassa. Asiatekstin kirjottaminen ja monimutkaisten lauseiden muotoilu ja wanhan cansan pilkunnussinta on lempparia. Runoilu on jotenki tympeää, semmosta minuutin sutasemista ja sitten se homma on jo kuollu. Mitenkään ei voi kirjaimet ja sanat riittää kuvaamaan sitä alle sekunnin mittasta ajatusta joka on jupiterin kokonen kokonaisuus asioita, kun asia ei edes mielessä pysy niin pitkään. Toisekseen "nykytaide"perseily on minun mielestä vieny haasteen runojen kirjottamiselta kun kaiken maailman dadaistit änkyttää kirjotuskoneella tötteröhattu päässä ja on luovinaan jotain suuria tunteita ilman, että siitä tekstistä välittyy minkäänlaista olotilaa läpi.

Justiinsa tämä että
       ...nämä
                                    "runot"
Näitä tekee ihan kuka vain ku ei ne ole enää mitään.
Äkkiä vain jotain.
Just näitä perseitä.
Just tämmösiä haistapaskoja ne poolopaitaset runkkarit baskeri päässä lausuu
ja juo jotain VIINTÄ
ja vihtu krutonkeja vetää
ja muka hienoja
ja kuinka joku sanoo "kalttaamaton tomaatti kasvoillasi"
ja vittu ovat näkevinään siinä insestiäjayhteiskuntakritiikkiäjatunnelataustajahenkilönkehittymisentuskaa
ja justiin näitä
nämä on vain niin perseestä näitä on liikaa
ja sitten ne jotka on oikeasti niinku kymmenen satawattista big knickiä pösön keulassa että erottuu pimiästä ja kaikesta tusinapaskasta

                            liian harva kuulee.

[nyyyps]

Mie vasiten tähän kuiten sitten tuon monisteen.

http://kuvapilvi.fi/k/rW7.jpg
http://kuvapilvi.fi/k/rW5.jpg

[[:]Kylkiluu[:]]

Taide on tietyllä tavalla jatkuvasti kriisissä. Nykytaide on ulottanut lonkeronsa kaikille osa-alueille eikä kyllä jätä ketään kylmäksi, mikä onkin sen ainoa (?) hyvä ominaisuus. Kun mikä tahansa voi olla taidetta, vaikkei taiteilijalla olisi työstäessään ollut minkäänlaista tarkoitusta luoda mitään eikä välittää minkäänlaista sanomaa, syntyy näitä dadaisteja, jotka kirjoittavat mahdollisimman lyyrisiltä kuulostavia sanoja peräkkäin ja voivat aina väittää runon sisältävän jotakin, mikä tulee vain oivaltaa, vaikkei se kirjoittajalle itselleenkään tarkoita mitään.

Sinistä hiekkaa sormien välistä
    sinä
       valut
           kuin kohtalo
               ja minä putoan
muutun eläväksi egsetiikaksi

[nyyyps]

Kaksitoista poolopaistaista baskeripäätä kirjottaa kukin kymmenen arkkia penispenispenispenispenis jne, tadaa, meillä on taidetta, nostetaan apurahat ja ryypätään ne kokkareilla. Sillä aikaa luokanopettajarassukka potee mahahaavaa kun se hermoilee miten se saa kahdesta tusinasta indigolapsesta kasvatettua työtä tekeviä yhteiskunnan jäseniä, kun vanhemmille se ei tunnu kuuluvan. Ja vaikka mitä muuta tämmöstä.

[[:]Kylkiluu[:]]

Indigo-Nicoista ja Kristalli-Jessicoista kasvaa näitä baskeripäisiä tyhjäntankkaajia  Tai sitten elämäntaparikollisia

[nahkaparturi]

Tässä saisi varmaan aikaan mielenkiintoisen keskustelun taiteen luonteesta, mutta miusta vähän tuntuu, että ainakin ihe jätän väliin. Johonkin nihilismiin se kuitenkin päättyisi

[nyyyps]

Sama se, mihin keskustelu päättyy, kunhan saa haukkua kaikki muut haihattelijoiksi ja baskeripääsvanteiksi.