Keräilläänpäs vitsejä

[Lexa]

      Super-Hessu ja Notre Damen kellonsoittaja olivat käymässä Lumikin luona.
      Kun kahvit oli juotu, emäntä esitteli vieraille seinällä roikkuvaa
      raskasta peiliä.
      - Tämä on taikapeili. Se vastaa kaikkiin kysymyksiin, katsokaa vaikka.
      Lumikki astui peilin eteen ja kysyi:
      - Ken on maassa kaunehin? "Sinä, Lumikki, olet maassa kaunehin", peili
      vastasi.
      - Heh! Onpa hieno peili! Super-Hessu intoili ja astui vuorostaan peilin
      eteen.
      - Ken on maassa vahvin? Super-Hessu kysyi ja peili vastasi: "Sinä,
      Super-Hessu, olet maassa vahvin."
      Viimeisenä peilin eteen astui Notre Damen kellonsoittaja kysyen:
      - Ken on maassa rumin?, ja peili vastasi: "Sinä olet, kellonsoittaja,
      maassa rumin."
      - On se melkoinen peili, kyttyräselkä myönsi, mutta jatkoi hetken
      emmittyään:
      - Onkohan tieto nyt varmasti luotettavaa?
      - Voimmehan käydä varmistamassa asian valtion teknillisestä
      tutkimuslaitoksella, Lumikki ehdotti, ja kolmikko suuntasi matkansa sinne.
      Lumikki meni ensimmäisenä testeihin ja sai hetken päästä todistuksen:
      - Kyllä, tämän paperin mukaan minä olen maassa kaunehin! hän huudahti
      iloisena.
      Seuraavana oli Super-Hessun vuoro. Hän tuli hetken päästä ulos ja sanoi:
      - Jahuu! Paperissa lukee, että minä olen maassa vahvin!
      Notre Damen kellonsoittaja meni viimeisenä testattavaksi. Hänen kokeensa
      kestikin muita kauemmin, mutta lopulta hän tuli ulos paperi kourassaan.
      Pettynyt ilme kasvoillaan kellonsoittaja puuskahti:
      - Kuka helvetti on Hjallis Harkimo?!



      Sillanpää ja Frederik olivat yhdessä keikalla. Keikan jälkeen herrat
      lähtivät samalla autolla kohti Helsinkiä. Sillanpää ajoi ja Frederik otti
      pikkuisen viinaa. Vähän ajan kuluttua Frederik sanoi:
      - Nyt panettaa.
      Matka jatkui ja hetken kuluttua Frederik huudahti:
      - Pysäytä! Tuolla on lampaita.
      Sillanpää pysäytti auton, Frederik hyppäsi ulos, juoksi yhden lampaan
      kiinni, ahdisti sen nurkkaan, laittoi lampaan pään aidan rakoon ja teki
      takaapäin temput. Saatuaan homman hoidettua, Frederik sanoi:
      - Kylläpä helpotti. No niin Silkku, nyt olis sun vuoro.
      Sillanpää tuli paikalle, työnsi päänsä aidanrakoon ja laski housunsa alas.



      Saksalainen sukellusvene oli partioimassa Atlantilla, kun kapteeni Schultz
      huomasi lähestyvän torpedon ja totesi kokeneena merikarhuna, että olisi jo
      liian myöhäistä väistää. Hän säilytti kuitenkin malttinsa ja totesi
      perämies Müllerille:
      - Miehistö ei saa joutua paniikkiin. Menkää siis messiin ja koettakaa
      kertoa asia miehistölle mahdollisimman hienovaraisesti! Müller suuntasi
      messiin, jossa miehistö oli juuri lopettamassa ateriaansa.
      - Miehet! Tiedättekö, että minulla on niin suuri kalu, että jos isken sen
      tähän pöytään, koko alus hajoaa.
      - Sen kun näkis! vastasi miehistö yhteen ääneen. Müller kaivoi kalunsa
      esiin ja täräytti sen pöydän reunaan. Samassa alus hajosi kappaleiksi.
      Kuin ihmeen kaupalla Müller löysi itsensä kellumasta hylyn kappaleen
      päältä ja huomasi myös kapteeni Schultzin pelastuneen. Kapteeni lipui
      hissukseen Müllerin luokse ja totesi vihaisesti:
      - Jumalauta Müller. Tästä lähtien te saatte olla varovaisempi sen kalunne
      kanssa! Se torpedo meni nimittäin ohi.



      Kaksosveljekset olivat nimeltään Jussi ja Jari. Jussi omisti vanhan
      rappeutuneen veneen. Tapahtuipa, että Jarin vaimo kuoli samana päivänä
      kuin Jussin vene upposi. Muutamia päiviä myöhemmin ystävällinen vanha
      rouva tapasi Jussin kadulla sekoittaen hänet Jariin, ja sanoi hänelle:
      - Olen todella pahoillani menetyksestäsi, sinusta täytyy varmasti tuntua
      kauhealta.
      Jussi vastasi iloisesti hymyillen:
      - No eipä ihmeemmin. Tosiasiassa olen oikein tyytyväinen, että pääsin
      siitä eroon. Se oli mätää vanhaa tavaraa heti alusta lähtien, sen
      alapäässä oli kaikki kuivunut ja se haisi kuolleelta kalalta. Se päästi
      vettä sisään ja sillä oli paha rako perässä sekä valtava reikä edessä,
      joka vielä suureni joka kerta sitä käyttäessä. Se vuoti hullun lailla ja
      välillä sitä oli todella vaikeaa pitää  pystyssä. Mutta mikä todella
      lopetti sen, oli kun neljä miestä vuokrasi sen minulta pitääkseen vähän
      hauskaa yhdessä. Varoitin heitä, ettei se ole enää yhtä hyvä ja vahva kuin
      nuorempana, mutta silti he halusivat lähteä sen kanssa porukalla. Kirotut
      hölmöt olivat yrittäneet hypätä siihen samaan aikaan eri puolilta ja eri
      asennoissa. Se oli liikaa sille vanhalle ruuhelle ja se halkesi kahtia.
      Silloin vanha rouva pyörtyi.



      Nuori neiti oli myyntimatkalla Pohjois-Karjalassa ja oli juuri
      palailemassa ihmisten ilmoille keskellä hyistä marraskuista erämaata, kun
      menovesi otti ja lopahti. No, tästäpä ei neiti ollenkaan hämmentynyt, vaan
      neuvokkaana tyttölapsena muisti äskettäin ohittaneensa maalaistalon ja
      palasi koputtelemaan talon ovea. Vihdoin vanha hampaaton mies tuli
      avaamaan:
      - Niin!?, mies kysyi.
      - Anteeksi, mutta autosta loppui bensa ja olisi melkoinen kiire.
      Löytyisikö talosta bensaa? Minä kyllä korvaan!
      - Vai bensaa... no kyllähän bensaa löytyy, mutta yhdellä ehdolla. Minulla
      on pari täysikäistä poikaa, jotka eivät ole koskaan saaneet naista. Mikäli
      asia korjaantuu, niin saat bensasi ilmaiseksi.
      Neiti mietti asiaa hetken aikaa ja tuli siihen tulokseen, ettei kukaan
      koskaan saa tietää, ja pääsee täältä ainakin nopeasti eteenpäin.
      - OK!, neiti vastasi ja ukko haki poikansa pirtin puolelle.
      Neiti piti pojille oppitunnin kortsuista ja niiden tärkeydestä, koska hän
      ei halunnut tulla raskaaksi:
      - On tärkeää, että ette ota näitä sitten liian aikaisin pois... muuten
      yhdeksän kuukauden päästä minut kohtaa todella epämukava yllätys! Neiti
      opasti poikia rullatessaan kumia heidän vehkeidensä päälle. Akti oli nopea
      ja neiti sai bensansa. Pojat jäivät hieman ihmeissään seisoskelemaan
      kuistin portaille.
      Tuli vihdoin seuraava kesä. Pojilta poikuuden vienyt neiti oli ties missä
      ja pojat niittivät heinää heinäkuun lämpimän auringon alla. Pojilla oli
      kuuma, helvetin kuuma. Toinen pojista löi yhtäkkiä hangon tantereeseen,
      heitti paidan maahan ja aukaisi sepaluksensa:
      - Minä en perkele enää välitä, mitä sille naiselle tapahtuu. Minä otan
      tämän saatanan hiostavan kumin pois. Ja johan tässä kusettaakin!!!



      Mies harhailee apteekin hyllyjen välissä ja vaikuttaa siltä, ettei tahdo
      millään löytää etsimäänsä. Proviisori huomaa miehen ja saapuu tämän luokse
      kysyen voisiko hän jotenkin auttaa? Mies kertoo etsivänsä tamponeja
      vaimolleen ja proviisori opastaa hänet oikealle hyllylle. Muutamaa
      minuuttia myöhemmin mies saapuu kassalle mukanaan valtava säkki pumpulia
      ja tosi iso rulla sideharsoa.
      - Luulin että olitte hakemassa vaimollenne tamponeja, miestä aiemmin
      palvellut proviisori ihmettelee.
      - Niinhän minä olenkin. Lähetin tässä taannoin vaimoni hakemaan itselleni
      kioskilta askin savukkeita ja hän palasi mukanaan toppa sätkätupakkaa ja
      sätkäpaperia. Tällä tavalla kuulemma säästyy vuodessa huomattava summa
      rahaa, jonka voimme käyttää sitten johonkin hyödyllisempään. Joten, jos
      minun on käärittävä tavarani itse, hän saa menetellä samoin!



      Osastopäällikkö oli lopullisesti kyllästynyt alaisensa myöhästelyyn.
      Päällikkö ryhtyi tarkkailemaan alaisensa tulemisia ja menemisiä.
      Seuraavana aamuna klo 9 mennessä ei alaista vieläkään kuulunut. Päällikkö
      kävi 5 minuutin välein alaisen huoneessa ja kirjoitti lapulle huomautuksen
      kellonajasta ja poistui jälleen. Kun alainen vihdoin saapui, löysi hän
      lapun pöydältään johon oli kirjoitettu:
      - klo 9.00. Kävin täällä. Ei tullut. Osastopäällikkö.
      - klo 9.05. Kävin täällä. Ei tullut. Osastopäällikkö.
      - klo 9.10. Kävin täällä. Ei tullut. Osastopäällikkö.
      Ja näin litania jatkui klo 9.45 saakka.
      Työntekijä mietti hetken, otti lapun ja kiinnitti sen WC:n seinään.



      Ruotsalainen rauhanturvaaja sai komennuksen Afganistaniin. Hänen
      saavuttuaan perille, hänelle esiteltiin nopeasti leirin rakennukset.
      Esittelyssä ei tullut esille sivummalla ollut pieni teltta ja ruotsalainen
      kysyi:
      - Mikäs rakennus tuo on?
      Joukkojen komentaja kertoi, että siellä oleskeli leirin kameli.
      - Täällä kun ei ole naisia ja miehille saattaa tulla joskus tarve saada
      seksiä, niin se on siellä sitä varten, komentaja selvitti.
      - Hyi hitto", ajatteli ruotsalainen. "Niin paljon minun ei kyllä koskaan
      tee mieli.
      Parin viikon palveluksen jälkeen kuitenkin iski ruotsalaiseen himotus. Ei
      auttanut muuta, kuin hiipiä kamelin teltalle. Kameli näyttikin oikein
      ystävälliseltä ja vieressä oli sopivasti jakkarakin apuna. Niinpä
      ruotsalainen aukaisi housunsa, nousi jakkaralle ja ryhtyi hommiin. Hetken
      kuluttua komentaja kurkisti teltan suulta sisään ja sanoi hieman
      vaivautuneena:
      - Kuules. Sillä kamelilla oli tarkoitus ratsastaa läheiseen kaupunkiin
      naisiin...



      Teräsmies oli eräänä kauniina päivänä lentelemässä ihan vain huvin vuoksi.
      Yhtäkkiä hän huomasi ihailemansa Kissanaisen selällään, ilkosillaan ja 
      haarat levällään erään rakennuksen katolla. Nyt täytyy käyttää tilaisuutta
      hyväkseen, tuumasi Teräsmies, ja valmistautui huomaamattomaan
      "ylilento-pikapanoon". Teräsmies otti vauhtia syöksyi Kissanaista päin,
      hoiti hommat alle sadasosasekunnissa ja jatkoi matkaa. Täysin
      huomaamattomasti homma ei kuitenkaan mennyt ja Kissanainen huusi
      pelästyneesti:
      - Mitä helvettiä toi oli?
      - En mä tiedä, mutta ainakin se sattu aivan perkeleesti, vastasi näkymätön
      mies.



      Kolmekymppinen siisti ja urheilullinen insinööri kolkutteli taivaan
      portille. Väsyneen oloinen Pyhä Pietari avasi oven ja totesi:
      - Te olette tänään jo 130. pyrkijä. Lupaan, että pääsette sisään, jos
      osaatte kertoa minulle edes yhden hyvän työn, jonka olette elämänne aikana
      tehnyt.
      Nuori mies oikoi kravattiaan ja sanoi:
      - No voinhan minä yrittää. Ajelin pitkin yksinäistä maantietä, kun näin
      erään maitolaiturin luona viisi Harley-Davidsonia ja viisi isoa
      moottoripyöräkerholaista ajamassa takaa paria nuorta neitoa. Eräs miehistä
      oli juuri saamassa yhtä neitosista kiinni ja kaatamassa häntä maahan, kun
      pysäytin heidän viereensä. Tarrasin tuota tatuoitua miehenjärkälettä
      nenärenkaasta, jolloin hän alkoi ulista. Raahasin hänet sivummalle ja
      käskin muiden motoristien pysyä paikallaan, koska muuten kaverilta lähtisi
      sekä rengas että nenä. Kehotin tyttöä juoksemaan karkuun ja sanoin
      motoristeille, että jos tämä toistuu, he saavat kokea yhtä nöyryyttävän
      kohtalon kuin jaloissani vikisevä nenärenkaasta pitelemäni mies.
      Pyhä Pietari alkoi piristyä ja sanoi:
      - Tuohan oli todella hyvä ja oikea miehen teko. Koskas se oikein tapahtui?
      Insinööri vilkaisi kelloaan ja vastasi:
      - Noin minuutti ja 30 sekuntia sitten.



      Mies meni baariin ja tilasi Gin Tonicin. Baarimikko ojentaa tiskin alta
      omenan. Mies katsoo omenaa epäilevän näköisenä jolloin baarimikko sanoo:
      - Anna mennä, puraise!
      Mies tekee työtä käskettyä ja yllättäen se maistuukin ginille. Baarimikko
      käskee kääntämään omenan ympäri ja toinen puoli maistuu tonicille. Niinpä
      mies syö omenan kokonaan. Muutaman minuutin kuluttua mies tilaa vodkan
      appelsiinimehulla ja taas baarimikko antaa omenan, jota ukkeli katsoo
      jälleen epäilevästi.
      - Anna mennä, puraise!
      Mies puraisee ja omenahan maistuu vodkalle. Jälleen baarimikko kehottaa
      kääntämään omenan ja toinen puoli maistuu kuin maistuukin tuoremehulle,
      joten jälleen ukko mutustelee koko omenan. Juuri silloin tiskin ohitse
      kävelee upea ja hemaiseva nainen, jolloin asiakas toteaa hiljaisella
      äänellä baarimikolle:
      - Tuotahan voisi vaikka nuolaista!
      Baarimikko nyökkää ja antaa miehelle jo kolmannen omenan. Nyt mies on jo
      todella epäilevän näköinen. Baarimikko vain hymyilee ja toteaa jälleen:
      - Anna mennä, puraise!
      Mies maistaa palan ja huutaa:
      - Hyi helvetti, täähän maistuu ihan paskalle!
      Baarimikko hymyilee ja tokaisee:
      - Käännä se ympäri.

[Tieko]

 


Naisten ja miesten välinen ero

Olipa kerran kaveri jonka nimi oli sanotaan nyt vaikka Fred. Ja hän tapaili Martta-nimistä tyttöä. Hän pyysi Martan kanssaan elokuviin ja heillä oli hyvin hauskaa. Parin päivän päästä hän pyysi Martan ulos syömään, Martta suostui ja taas heillä oli tosi kivaa.
He jatkoivat toistensa tapaamista säännöllisesti, ja jonkin ajan kuluttua he eivät enää tapailleet muita kuin toisiaan. Ja sitten, eräänä iltana kun he olivat ajamassa kotiin, Martan mieleen juolahti eräs ajatus, ja sen enempää ajattelematta hän sanoi sen ääneen: "Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri tänään on kulunut tasan kuusi kuukautta siitä kun aloimme tavata toisiamme?"
Autossa on hiljaista. Martan mielestä se on hyvin kovaäänistä hiljaisuutta.
Hän ajattelee: Vaivaakohan häntä se mitä sanoin...? Ehkä suhteemme on hänen mielestään rajoittanut hänen elämäänsä, ehkä hän ajattelee, että yritän pakottaa häntä sitoutumaan johonkin, jota hän ei tahdo... tai ei ole valmis...
Ja Fred ajattelee: Voi juku, kuusi kuukautta.
Ja Martta ajattelee: Mutta hei, enhän minäkään ole varma haluanko tällaista suhdetta. Joskus toivon, että minulla olisi vähän enemmän tilaa, niin että olisi aikaa ajatella haluanko todellakin suhteemme kehittyvän siihen suuntaan, että meistä tulee koko ajan läheisempiä... tarkoitan, mihin me oikein ollaan menossa? Aiotaanko me vaan jatkaa toistemme tapaamista tällä tasolla ? Suunnistammeko kohti avioliittoa? Lapsia? Koko elämä yhdessä? Olenko valmis senlaatuiseen sitoutumiseen? Tunnenko minä edes tätä tyyppiä?
Ja Fred ajattelee: Kuusi kuukautta, hmmm, se tarkoittaa siis... joo, helmikuussa alettiin tapaileen eli heti sen jälkeen kun auto tuli korjaamosta, joo eli se tarkoittaa sitä... Voi pahus, öljyt pitää taas vaihtaa!
Ja Martta ajattelee: Voi ei, nyt hän on ärtynyt, sen näkee naamasta. Ehkä minä tulkitsen häntä ihan väärin... ehkä hän haluaakin enemmän suhteeltamme, enemmän läheisyyttä, enemmän sitoutumista... ehkä hän on vaistonnut jo ennen minua, että minulla on omat epäilykseni asiasta... Niin, sitä sen täytyy olla, siksi hän ei halua puhua omista tunteistaan. Hän pelkää tulevansa hylätyksi.
Ja Fred ajattelee: Pitää tutkituttaa voimansiirto vielä uudestaan, vitun väliäkö sillä on mitä ne mulkut sanoo, ohjaus ei vieläkään ole kunnossa. Ja tällä kertaa on parempi olla syyttämättä kylmää ilmaa, mitä vitun kylmää ilmaa, siellä on lämpöasteita, ja tää kosla kulkee kuin jäteauto ja mä maksoin niille roistoille pari tonnia...
Ja Martta ajattelee: No nyt hän on vihainen. Enkä voi syyttää häntä siitä. Minäkin olisin. Tunnen itseni niin syylliseksi, kun pakotan hänet käymään tämän kaiken läpi. Mutta en voi sille mitään, en ole varma tunteistani.
Ja Fred ajattelee: Luultavasti ne sanoo että siinä on vain puolen vuoden takuu... valopäät!
Ja Martta ajattelee: Ehkä olen liikaa idealisti, odotan ritaria valkoisella hevosella, kun istun tässä tosi kivan tyypin vieressä, jonkun jonka kanssa viihdyn, josta välitän, joka välittää minusta... Ja joka on tuskissaan minun itsekeskeisten koulutytön unelmieni takia.
Ja Fred ajattelee: Takuu? He haluavat takuun? Minä annan heille takuut perkele ja työnnän ne sinne mihin aurinko ei paista ikinä.
"Fred?" Martta sanoo.
"Mitä?" Fred sanoo säikähtäneenä.
"Ole kiltti, äläkä kiduta itseäsi tällä tavalla," Martta sanoo ja kyyneleet täyttävät hänen silmänsä, "ehkä minun ei olisi koskaan pitänyt... voi luoja, tunnen itseni niin..."
"Mitä?" Fred kysyy.
"Minä olen ihan hullu," Martta nyyhkyttää, "tarkoitan, tiedän ettei ole mitään ritareita. Minä tosiaan tiedän sen. Ei ole ritaria eikä hevosta."
"Ei ole hevosta...?" Fred sanoo.
"Sinun mielestäsi olen ihan hullu, vai kuinka?" Martta sanoo.
"No et," sanoo Fred iloisena siitä, että vihdoinkin voi vastata kysymykseen, jonka ymmärtää.
"Se on vaan... siis... tarkoitan että minä tarvitsen lisää aikaa," Martta sanoo.
(Seuraa 15 sekunnin tauko, jonka aikana Fred, ajatellen niin nopeasti kuin osaa, yrittää miettiä turvallista vastausta. Vihdoin hän päätyy omasta mielestään sopivaan vastaukseen.)
"Niin," hän sanoo.
Martta, syvästi liikuttuneena koskettaa hänen kättään. "Voi Fred, oletko todellakin sitä mieltä?"
"Mitä mieltä?" Fred kysyy.
"Sitä mieltä ajasta," Martta sanoo.
"Ai siitä, joo," Fred sanoo.
Martta kääntää katseensa kohti Frediä ja tuijottaa syvälle hänen silmiinsä, ja Fred tuntee olonsa epämukavaksi kun ei tiedä mitä Martta sanoo seuraavaksi varsinkin jos se koskee hevosia...
Vihdoin Martta puhuu. "Kiitos Fred," hän sanoo.
"Kiitos itsellesi," Fred vastaa.
Sitten hän vie Martan kotiin. Martta makaa sängyllään, kidutettu sielu ja nyyhkyttää aamunkoittoon asti. Fred puolestaan menee kotiin, pistää pari nakkia mikroon, avaa oluttölkin ja television ja riemastuu huomatessaan lätkämatsin vielä jatkuvan. Joku pieni ääni takaraivossa vihjailee hänelle, että autossa tapahtui jotain enemmänkin, mutta hän on melko varma ettei pystyisi sitä ymmärtämään, joten parempi olla ajattelematta sitä.
Seuraavana päivänä Martta soittaa läheisimmälle ystävälleen, tai ehkä kahdellekin ja he puhuvat tilanteesta vaivaset kuusi tuntia. Kaikki tuskalliset yksityiskohdat analysoidaan; mitä minä sanoin ja mitä hän sanoi ja kaikki ilmeet, eleet, piilomerkitykset yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä jatketaan päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukausia... Eikä lopputulos koskaan kuitenkaan selviä. Toisaalta he eivät myöskään kyllästy aiheeseen.
Fred puolestaan, kun on pelaamassa futista kaverinsa kanssa joka myös tuntee Martan, pysähtyy kerran kesken pelin ja kysyy: "Bill, tiedätkö onko Martalla joskus ollut hevonen...?"
                        Ja tässä on miesten ja naisten välinen ero.

[IsoPahaJolppi]

"Mestareiden liigaa"
Pariskunta oli mennyt yöpuulle. Maattuaan muutaman  minuutin sängyssä
mies pieraisi ja sanoi: "1-0". Vaimo kääntyi selälleen ja  kysyi: "Mikä
ihme tuo nyt oli?"
Mies vastasi: "Se oli  futispieru!"
Hetken päästä vaimo päästi pierun ja sanoi: "Maali, peli on tasan!"
Viiden minuutin kuluttua mies pieraisi uudestaan ja sanoi: "2-1!"
Vaimo ei halunnut jäädä toiseksi vaan repäisi kunnon paukun ja  sanoi:
"Maali, peli on tasan!"
Viisi sekuntia myöhemmin nainen päästi  pienen tuhnun ja sanoi:
"pukkaamalla  3-2".
Mies ei kuitenkaan halunnut  hävitä naiselle. Hän ponnisti todella
kovaa, mutta mitään ei tapahtunut.  Koska häviötä ei missään  nimessä
hyväksytä, mies päätti pistää kaiken  likoon. Kuitenkin pierun sijaan
mies paskansi sänkyyn. Vaimo katsoi miestään  ja kysyi: "Mikä hitto tuo
oli?"
Mies vastasi: "Puoliaika, puolten  vaihto!"

[Riesa]

Liekö tämä jo tuolla joukossa mutta yrittänyttä kun ei laiteta niin :

Venäläine ja yhdysvaltalainen kiistelivät siitä, kumman sotateollisuus on tuottoisampaa ja pitkäikäisempää. Väittelyä kesti pitkään, ja hävittäjät, panssarivaunut sekä jalkaväen pääsemättä selvyyteen siitä, kumpi on parempi, kääntyi puhe sukellusveneisiin.
- "Meidän sukellusveneillä voidaan olla sukelluksissa jopa vuoden, ilman että noustaan pintaan", Venäläinen väitti.
Jenkki räjähtää nauramaan, ja sanoo:
- "Meidän ydinsukellusveneillä ollaan vähintään kaksivuotta sukelluksissa kerrallaan!"
Herrojen kiistelessä heidän viereensä vedenpinnalle nousee rähjäinen ja vanha sukellusvene, jonka nariseva kansiluukku aukeaa, ja vanha, harmaa ja parrakas kapteeninpää nousee ylös ja kysyy:
- "Heil Hitler! Haben sie diesel?"

[PerjantaiPuli]

Jos ei TESsistä löydy apua niin yksinkertaistetaan sitä vähän 

TYÖMUALIMAN VAEKEOKSSIIN
Suakelin hyvät ohjeet!

POMON OHJEET:

1. JOS TYÖNTEKIJÄ LINTSOO
Kun se sitte tulloo töehin, niin halloo sitä, itkee tirraata
ja sano, jotta kun niin harvon nähhään.

2. JOS TYÖN JÄLÄKI ON KELEVOTONTA
Kehu antaamuksella työntekijän nuorekkuutta. Että tuntuu
ihan ku oes koolun harjottelija

3. JOS TYÖNTEKIJÄT HAAKKUU ILIKEEKSI
Liikutu ja kiittele, kun ne aotto sinnuu viimeennii
tulemmaan ulos kuapista.

4. JOS VALITETTAAN PIENIJÄ PALAKKOJA
Ou laskevinas konneella ja sano, jotta työhän tienootta
yhteesä vielä enemmän ku sinä ite ja sano, jotta niitä on
kaekel lisäksj monta, sinnout polonen yksinäsj.

5. JOS ALETAAN VUATIJA SOPIMUKSIJA TYÖOLOJEN KORJOOMISEKSJ
luppoo, jotta kutut konsultin selevittämmään asijoo. Ja
sitten lyyvään tiili pöötään. Ja jos ee muu aata, nii sitte
kaekki vappautettaan.

TYÖNTEKIJÄN OHJEET:

1. JOS POMO ÄRJYY.
Taputa ja kehu, että siinä oes aenesta heviyhtyveen
laalajaksj.

2. JOS TÖETÄ ON LIIKOO
Kiittele pommoo siitä, jotta on ies töetä paljo. Ku kaekesta
muusta on pula.

3. JOS PALAKKA ON LIIJAN PIENJ
Hihkase tilipäevänä, että nero pomo on keksinä aekakonneen!
Se suoltaa viime vuosjtuhannen tilinaahoo.

4. JOS TYÖN VAAHTI ON LIIJAN KOVA
Sano, jotta pomossa on suurel luokan valtijomiesaenesta.
Tarjovvaa vuan verta, hikkee ja kyynelijä.

5. JOS LOMMOO ON LIIJAN VÄHÄ
Tuo hiilirilli työpaekalle ja kutu pomo paestammaan
makkarroo ja juommaan kaljjoo.

[alzku]

ollu jo 

[kenny]

ollu jo 

onko testattu myös   

[sartsa]

no toivottavasti tämä ei ole ollut vielä täällä



Poliisimies oli yövuorossa, mutta hiljaisen pyhän vuoksi hänet vapautettiin etuajassa menemään kotiin.
Kotona hän nousi rappuset ylös ja meni makuuhuoneeseen sytyttämättä valoja, ettei hän herättäisi vaimoaan.
Hän riisuutui ja heitti vaatteensa huoneen nurkkaan.
Vaimo oli kuitenkin hereillä, ja mumisi: "Kultaseni, voisitko hakea apteekista aspiriinia? Minun päätäni särkee niin riivatusti."
"Joo, tottakai", mies vastasi ja meni käsikopelolla vaatteidensa luokse ja puki päälleen.
Apteekissa päivystäjä kysyi: "Hetkinen, etkös sinä ole se poliisi, konstaapeli... Martikainenko se oli?"
"Kyllä, pitää paikkansa", Martikainen vahvisti. "Miksi sitten olet palomiehen puvussa?" apteekkari kysyi.

[Lexa]

[kenny]

toi oli mullekkin uusi